Kirjoittanut
– Moni pappi miettii kirkossa sitä, onko kristinusko muita uskontoja todempi tai arvokkaampi, sanoo helsinkiläinen pappi Marjaana Toiviainen.
Radio Dein Viikon debatissa vieraillut Oulunkylän seurakuntapappi kokee kirkossa väisteltävän keskustelua siitä, että moni pappi ajattelee sisimmässään, ettei kristinuskon uskonkäsitys välttämättä olekaan se ainoa oikea totuus.
– Keskeinen kysymys minun ikäpolvelleni, joka elää monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa Suomessa, on se, ajatellaanko, että kristinusko on jotain, jonka tulisi levitä kaikkialle, jota kaikkien muiden uskontojen edustajien tulisi kääntyä seuraamaan, sanoo syksyllä pappisvihkimyksen saanut Marjaana Toiviainen.
– Onko kristillinen uskonkäsitys todempi ja aidompi kuin muut uskonnot ja että sitä tulisi jotenkin tietoisemmin levittää – onko se enemmän totta kuin muut uskonnot, Oulunkylän seurakuntapappi kysyy.
Toiviaisen mukaan vastaavat ajatukset eivät rajoitu vain nuorten pappien ajatusmaailmaan, vaan vastaava uskontoteologinen pohdinta on yleistä ”kaikenikäisten pappien keskuudessa”.
– Moni pappi miettii kirkossa sitä, onko kristinusko muita uskontoja todempi tai arvokkaampi.
– Mielestäni meidän pitää uskaltaa kysyä näitä kysymyksiä, enkä sano, että siihen täytyy olla absoluuttisia oikeita vastauksia, mutta koen, että näitä kysymyksiä väistellään. Näistä ei [kirkossa]keskustella.
Toiviaisen mukaan lähetystyön ympärille ryöpsähtänyt kiivas sananvaihto on paljastanut, että keskustelu sekä lähetystyöstä että pappien kristinuskon ainutlaatuisuuteen liittyvistä uskontoteologisista näkökulmista ovat kirkossa tabuja.
– Itse olen rohkeasti siitä lyhyen pappisurani aikana avoimesti puhunut. Kokisin hirveän surulliseksi, mikäli ei voida avoimesti puhua. Tämä on kuitenkin se todellisuus, joka on meidän ympärillä.
– Olen myös kokenut, että seurakuntalaiset kaipaavat tällaista keskustelua, kysymykset ovat sellaisia, joita seurakuntalaiset kyselevät.
Toiviaisen mukaan on surullista, jos kirkossa ei nähdä myös muiden kuin kristinuskon arvoa. Hän tunnustautuu suhtautuvansa kriittisesti kirkon lähetystyötä kohtaan, joka ”usein toiseuttaa muiden uskontojen edustajia”.
– Oma lähetyskriittisyyteni on noussut siitä, että olen asunut Pohjois-Amerikassa reservaattiympäristössä viiden vuoden ajan. En voinut väistää ääniä, jotka sanovat, että ”meidät on kristillistetty ja on hirveän harmi, että niin on käynyt”. Meidän tulisi kuulla ihmisiä, jotka ovat kärsineet vallankäytöstä, ei vain vähemmistökirkkoja, jotka nauttivat kristinuskon tuomista arvokkaista asioista.
”Se vain on poissulkevaa, että ajattelemme Jeesuksen pelastavan”
Marjaana Toiviaisen kanssa Radio Dein Viikon debattiin osallistunut Suomen lähetysseuran viestintäjohtaja Eeva Kemppi-Repo myöntää, että lähetyskentillä esiintyy vallankäyttöä aivan kuten kirkon ja seurakuntien elämässä kotimaassakin. Yleisenä ilmiönä hän ei sitä kuitenkaan pidä. Kemppi-Revon mukaan vallankäytön vaara on aina väistämättä mukana inhimillisessä toiminnassa. Lähetystyön oikeutuksen kritiikiksi se ei hänen mielestään silti riitä.
– On tärkeä tunnistaa vallankäytön elementtejä, mutta myös katsoa, mitä Jeesuksen seuraaminen on, sitä mihin Jeesus oikeastaan kutsui meitä. Lähetyskäsky syntyi, kun Jeesus pyysi piskuista porukkaa kertomaan eteenpäin sitä, mitä he ovat kokeneet. Hän kehotti opettamaan, kertomaan evankeliumia, ja antoi lupauksen olla seuraajiensa kanssa. Se oli yksinkertainen asia: Seuratkaa – ja seuraaminen opettaa teitä.
– Kysymys siitä, onko kristinusko parempi kuin joku muu uskonto, selviää oikeastaan vain seuraamisen kautta. Seuraaminen ei luokittele muita, vaan kertoo, että olen löytänyt jotakin ja elän tästä vakaumuksesta käsin, kuvaa Kemppi-Repo lähetystyön olemusta.
Molemmat debatistit kertoivat suorassa lähetyksessä arvostavansa kolumnisti Rebekka Naatuksen rohkeutta avata lähetystyöstä käytävää keskustelua kirkossa. Kotimaa-lehti julkaisi äskettäin Naatuksen kolumnin otsikolla Lopetetaan lähetystyö.
– Kirkossa meidän pitäisi enemmän puhua siitä, mitä Jeesus teki, mitä hän oli ja mihin hän meitä kutsuu tänä päivänä. Lähetyskäskystä pitää ehdottomasti puhua ja pohtia, mitä kristittynä eläminen on tänä päivänä, Kemppi-Repo summaa.
– Se vain on usein uskonnollisesti poissulkevaa, että me kristittyinä ajattelemme, että Jeesus-pelastaa meidät. Mutta useinhan on niin, että se myös aukaisee maailmankuvan ja auttaa etsimään yhteisen ymmärryksen arvoja, Kemppi-Repo tähdentää.
Toiviaisen mukaan kirkossa tulisi herätä käymään avointa keskustelua siitä, kuinka kristityt ja kirkko kohtaavat muiden uskontojen edustajia, ei vain lähetyskentillä, vaan myös kotimaassa.
– Minulla on paljon ystäviä, jotka edustavat eri uskonnollisia taustoja. Kun lähetyskäskyä reflektoidaan, pitää tunnustaa, että on ihmisiä, jotka ovat valinneet toisen uskonnollisen tien kuin minä ja minun pitää silti pystyä kristittynä heidän kanssaan elämään. Paitsi, että pitää puhua lähetyskäskystä, niin myös meidän ajasta ja katsoa toisenlaisin silmin ja realistisesti, missä nyt eletään.
Seurakuntapappi Marjaana Toiviaisen ja viestintäjohtaja Eeva-Kelppi Revon keskustelu on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Radio Dein Viikon debatin -ohjelma-arkistossa. Ohjelma kuullaan uusintana Radio Deissä sunnuntaina 27.1. klo 20.00-20.55.
Lue myös:
Lähetysseurassa vieraillut Rebekka Naatus: ”Piispoilla erikoinen tapa keskustella”
Piispa Repo Naatuksen kolumnista: Teologisesti ohut käsitys kirkosta
