Kirjoittanut
Suomen ev.lut. kirkon piispat julkistivat eilen teesit kirkon yhteyden vahvistamiseksi. Kirkon ja herätysliikkeitten välit ovat viime vuosina olleet toisinaan jännitteiset ja yhteyttä on koeteltu. Kaksi herätysliikejohtajaa, Timo Junkkaala Suomen Raamattuopiston Säätiöstä ja Timo Laato Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksestä kertovat Seurakuntalainen.fi:lle, millaisina he kokevat piispojen teesit.
Timo Junkkaalasta on ilo, että piispat pyrkivät rakentamaan yhteyttä kirkossa. Hän pitää kaikkia kutsuja keskusteluyhteyteen tervetulleina. Junkkaalan mukaan kirkon varsinainen ongelma ei ole erimielisyydet.
– Niitä on ollut kaikissa kirkon tärkeissä vaiheissa alkukirkosta uskonpuhdistukseen ja suurten herätysten aikoihin. Enemmän kuin erimielisyyksiä tulee pelätä Jumalan sanasta luopumista.
Piispojen teesien mukaan kristityt ovat yhtä, koska heidät on kasteessa liitetty Kristukseen. ”Kirkon yhteys perustuu Jeesuksen tahtoon, toimeksiantoon ja myös yhteisömme tunnusmerkkeihin. Yhteys toteutuu, kun keskitymme Kristukseen.”
Junkkaala muotoilee kristittyjen yhteyden seuraavasti:
– Kristittyjen yhteys perustuu yhteiseen uskoon. Kristillistä yhteyttä voidaan rakentaa vain Jumalan sanan pohjalle. Kristillinen kirkko ei voi koskaan hakea yhteyttä hinnalla millä hyvänsä. Yhteyden etsimisen rinnalla apostolien ajasta alkaen kuuluu myös varoitus: Ei toista evankeliumia.
Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi puheessaan eilen, että ”seurakunnassa piispa rohkaisee ja kannustaa sellaiseen seurakuntana elämiseen, josta seurakunnan kaikki jäsenet voivat olla ja tuntea olevansa osallisia.”
– Jos viesti on, että tämä koskee myös niitä, jotka edustavat kirkon perinteistä näkemystä Jumalan ilmoituksesta ja myös kirkon virasta ja avioliitosta, viesti ja kutsu otetaan iloiten vastaan, Timo Junkkaala sanoo.
”Kumpaa uskoa: käytännön ratkaisuja vai hurskaita sanoja?”
Timo Laato muistuttaa, että vastaavanlainen toivomus etsiä yhteyttä kirkossa esitettiin kirkolliskokouksessa jo vuonna 1986, jolloin pappisvirka päätettiin avata naisille.
– Silloin kirjattiin virallisesti, että kaikilla kirkon työntekijöillä on samat oikeudet erilaisista ja monenkirjavista käsityksistä huolimatta. Piispa Heikan työryhmä otti kuitenkin myöhemmin kovat otteet käyttöön ja piispakunta on vuosien saatossa ollut yksimielinen haudatessaan kirkolliskokouksen tärkeän päätöksen yhteyden varjelemiseksi.
Laadon mukaan piispoilla ei kuitenkaan ollut ”mitään juridista oikeutta kävellä kirkolliskokouksen päätöksen yli”.
– Siksi nousee väkisinkin esiin kysymys, kumpaa uskoa: piispojen käytännön ratkaisuja vaiko hurskaita sanoja?
Timo Laato näkee ongelmaksi, että vetoomuksessa ei sanallakaan mainita Raamattua ja Raamatun totuutta.
– Se on käsittämätöntä, koska Jeesuksen rukous kristikansan yhteyden puolesta korostaa ”pyhittymistä totuudessa”. Samoin kirkkomme oma luterilainen tunnustus on ”yhteisen totuuden tunnustamista” valheiden sijaan. Puhe erilaisuuden hyväksymisestä tai kunnioittamisesta on merkinnyt piispojen käytännön ratkaisuissa eri tavalla opettavien ja suoranaisia valheita levittävien pappien mahdollisuutta jatkaa seurakunnan viroissa. Ei kai sentään Jeesus tarkoittanut tällaista yhteyttä puhuessaan opetuslapsilleen? Laato kysyy.
Hänen mukaansa kirkon opillinen yhtenäisyys on murentunut nykyisten piispojen johdolla ja vastakkaisuudet kirkon sisällä ovat kasvaneet sen takia.
– Yhteinen vetoomus erilaisuuden kunnioittamisesta on sinänsä hyvin kaunis ele, mutta ei kajoa varsinaiseen ongelmaan. Yritetään vain parantaa sairauden oireita, ei itse sairautta, Laato toteaa.
Lue myös:
Piispoilta teesit kristittyjen yhteydestä
