Kirjoittanut
Teologian maisteri Santeri Marjokorpi kirjoittaa Teologisella veitsenterällä -blogissaan, että maallistuminen ei ole globaalisti tapahtunut niin sanotun sekularisaatioteorian mukaisesti.
Euroopassa maallistuminen on viime vuosikymmeninä edennyt, mutta siitä huolimatta uskonnot ovat säilyttäneet asemiaan suhteellisen hyvin. Tämä viittaisi siihen, että Euroopassakin maallistuminen tulee todennäköisesti olemaan vain väliaikainen ilmiö. Ihminen ei löydä elämälleen tarkoitusta ilman suhdetta Jumalaan, Marjokorpi kirjoittaa.
Maallistuminen eli sekularisaatio tarkoittaa kehitystä, jossa uskonnoilla on yhä vähemmän merkitystä yhteiskunnallisella tasolla ja yksilön elämässä.
”Maallistumisen teorian eli sekularisaatiohypoteesin mukaan modernisaatiolla ja tieteen kehittymisellä on selvä korrelaatio ihmisten maallistumisen kanssa. Lyhyesti sanottuna mitä pidemmälle yhteiskunnat modernisoituvat ja luopuvat vanhoista agraarisista perinteistään, sitä vähemmän pitäisi ihmisten uskoa Jumalaan”, Marjokorpi kuvaa.
Voimakas maallistuminen on viime vuosina näkynyt Suomessa esimerkiksi kirkosta eroamisina.
”Maailmalla tapahtuneesta kehityksestä voisi kuitenkin ounastella, että maallistumisen loppu voi olla näköpiirissä. Nimittäin yhä harvemmat sosiologit enää kannattavat koko sekularisaatioteoriaa”, Marjokorpi kirjoittaa.
Hän viittaa Peter Bergeriin, joka puhui jo vuonna 1999 ”maailman desekularisaatiosta”. Uskonnollisuuden kasvu maailmalla, uusien uskonnollisten liikkeiden synty ja fundamentalististen uskontulkintojen vahva rooli saivat Bergerin hylkäämään sekularisaatioteorian.
”Maallistuminen ei menekään eteenpäin siten kuten on kuvattu. Uskonnot eivät ole katoamassa maailmastamme mihinkään”, Marjokorpi kommentoi.
”Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta muut maanosat uskonnollistuvat. Kristittyjen määrä kasvaa koko ajan Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Toisaalta ne kristilliset kirkot, jotka kasvavat, eivät ole omaksuneet länsimaista liberaalia agendaa. Sen sijaan niissä luetaan Raamattua kirjaimellisesti Jumalan sanana”.
”Antisekularisaatio” näkyy blogistin mukaan myös akateemisessa teologiassa, mikä käy ilmi esimerkiksi Olli-Pekka Vainion ja Lauri Kemppaisen toimittamasta teoksesta Modernin teologian suuntauksia.
”Esimerkiksi Yhdysvalloissa on käynyt juuri niin kuin muuallakin on käymässä: liberaalin agendan omaksuneet suuret protestanttiset kirkot ovat jääneet jäsenmäärältään ja asemaltaan marginaaliin. Sen seurauksena paljon käytetty konservatiivi-liberaali-vastakkainasettelu on menettänyt merkitystään ja tilalle on tullut uudenlaisia teologisia malleja”, Marjokorpi kirjoittaa.
”Liberaaliteologiset maallistumisen kanssa yhteensopivat mallit ovat menettäneet suosiotaan sekä kirkkokansan että akateemisen yhteisön piirissä. Niiden sijaan perinteiset kirjaimelliset uskontulkinnat elävät ja voivat hyvin”, Marjokorpi toteaa.
