Kirjoittanut
Viime vuonna Tampereen seurakuntien RuokaNysse jakoi 75 000 kiloa ruoka-avustuksia vähävaraisille tamperelaisille. Ruoka-apua saa joka viikko noin 200 taloutta.
Tiukentunut taloudellinen tilanne, elinkustannusten nousu, työttömyys ja lomautukset näkyvät myös tamperelaisissa kodeissa ja niiden jääkaapeissa, kertoo diakoniasihteeri Katariina Mylläri.
Tammikuussa Tampereen seurakuntien diakoniatyöhön eli auttamistyöhön tuli 1200 avunpyyntöä. Suurin osa pyynnöistä koski ruoka-apua.
Ruoka-avun lisäksi apua haetaan arjessa jaksamiseen ja erilaisten elämää kuormittavien asioiden kanssa selviytymiseen. Usein avunpyynnön taustalla on esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema tai ongelmat perheessä ja parisuhteessa.
Ei liukuhihna-auttamista
Kirkon diakoniatyöntekijät ovat alan koulutuksen saaneita ammattiauttajia, joiden vastaanotolle pääsee nopealla aikataululla.
– Kaikkiin avunpyyntöihin on vastattu ja etsitty ratkaisua yhdessä apua hakevan kanssa. Suoraa rahallista tukea emme voi antaa, mutta ruoka-avun, talousasianeuvonnan ja muun tuen avulla voimme toivottavasti parantaa arjen sujumista, diakoniasihteeri Katariina Mylläri kertoo.
Taloudellista tukea tärkeämpänä Mylläri näkee sen, että ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi.
– Tämän päivän hektisessä maailmassa, jossa kenelläkään ei ole aikaa kuunnella tai ottaa toista tosissaan, diakonian merkitys nousee ennen kaikkea ihmisen kohtaamisen, pysähtymisen ja ajan antamisen kautta.
– Diakoniatyöstä ei saa tulla liukuhihna-auttamista, jossa ihmisen nälkä kyllä tulee hoidetuksi mutta itse syy nälän taustalla ei. Tätä ilmiötä vastaan on pidetty kiinni siitä, että ruoka-avun pyytäjä tapaa ensiksi diakoniatyöntekijän. Kysymys on vereslihalle ja ihon alle menemisestä. Siinä yhdessä toisen ihmisen kanssa ollaan kyselemässä ja ihmettelemässä.
– Elämä on toki rosoista vaikeuksien jälkeenkin, mutta toivottavasti voimme osaltamme auttaa kuorman kantamisessa, Mylläri toivoo.
