Kirjoittanut
Äitiys on opettanut Päivi Kaupille enemmän kuin mikään muu elämässä. Vaikka äitiys ei alun perin ole ollut hänelle luonnollista, suostuminen siihen on tuonut tyytyväisyyden.
Päivi Kaupilla on 15 vuoden ja viiden pojan kokemus äitiydestä. Äidiksi kasvaminen on ollut pitkä matka.
– Kotiäidiksi jääminen on ollut yksi elämäni kipeimpiä asioita, Päivi tunnustaa.
Lapsi muuttaa kaiken
Helsinkiläiset Päivi ja Niko Kauppi alkoivat seurustella vuonna 1996 ja menivät kihloihin seuraavana vuonna. Alkuvuonna 1999 heille syntyi odotettu esikoispoika Danil.
– Äidiksi tulo muutti minua paljon. Minusta tuli äiti yhdessä yössä, mutta Nikosta ei tullutkaan isää. Olisin toivonut, että Niko olisi ollut meidän kanssamme kotona, mutta hän vietti mieluummin aikaa ystäviensä kanssa, Päivi muistelee.
Ensimmäinen vuosi lapsen kanssa oli raskas, sillä lapsi sairasteli paljon ja valvotti öitä. Päivi tunsi jääneensä lapsen kanssa yksin. Hän purki turvattomuuttaan ja pettymystään Nikoon.
Riittämättömyyden tunteet mylläsivät mieltä.
– Ajattelin, että minusta ei ole äidiksi ja etten halua enempää lapsia. Olin tuohon aikaan yrittäjä ja tein uraa.
– Minun tyytymättömyyteni tulehdutti myös meidän parisuhdetta. Minusta tuli hirveän ilkeä Nikoa kohtaan, Päivi kertoo.
Se taas sai Nikon entisestään vetäytymään ja hakeutumaan pois kotoa.
– Minusta tuntui, etten tuntenut enää Päiviä. Hän oli muuttunut erilaiseksi, äidiksi. Itselläni oli niihin aikoihin sellainen tunne, etten hallitse omaa elämääni, Niko avautuu.
– Vastuu perheestä tuntui liian isolta. Ajattelin, että asiat olisivat paremmin, jos minä en olisi mukana sotkemassa.
Kauppien elämä oli tuolloin jatkuvaa taistelukenttää.
Naimisiin
Kun Danil oli 4-vuotias, Päivi ja Niko tulivat uskoon. Elämä alkoi saada uutta merkitystä ja suuntaa. Kauppien tulehtunut parisuhde alkoi myös hiljalleen eheytyä. Aikaisemmin yhteinen tulevaisuus oli näyttänyt toivottamalta, sillä syvä luottamuspula oli nakertanut syvän juovan puolisoiden välille. Tuohon aikaan Kaupit eivät olleet naimisissa. Uskoontulo ja siitä seurannut muutos kasvattivat vähitellen luottamusta tulevaan. Nikosta kasvoi sanansa mittainen mies, johon Päivi saattoi luottaa. Sitten tuli aika miettiä avioitumista.
– Ajatus naimisiinmenosta tuntui aluksi tosi vaikealta, sillä ajattelin, etten pysty luottamaan Nikoon. Pelkäsin sitoutua häneen loppuelämäkseni. Toisaalta olin Raamatusta käsittänyt, että avioliitto olisi oikea ratkaisu, Päivi myöntää.
Nikolle puolestaan avioliiton solmiminen oli helppo päätös.
– Olen aina tiennyt, että haluaisin olla Päivin kanssa elämäni loppuun asti. Toisaalta ymmärsin, että Päivi tarvitsi aikaa, jotta hän saattoi vakuuttua minussa tapahtuneen muutoksen pysyvyydestä. Pyrin kaikessa osoittamaan oman luotettavuuteni, Niko kertoo.
Lopulta Päivi uskalsi sanoa Nikolle 3.7.2004 alttarilla tahdon.
Vanhemmuuden kouluun
Päivi ja Niko Kauppi olivat pitkään yhden lapsen vanhempia. Niko ja Danil alkoivat yhdessä rukoilla Danille pikkusisarusta.
– Koin, että vähitellen Jumala otti minua kiinni ehdottomuudestani ja alkoi pehmittää minua.
Mielessäni sanoin Jumalalle, että jos lupaat, ettet jätä minua yksin ja että varmasti jaksan lapsen kanssa, niin suostun, Päivi kertoo.
– Kun Adiel syntyi vuonna 2006, minulla ei ollut yhtään helpompaa, mutta roikuin Jumalassa kiinni. Kamppailin edelleen riittämättömyyden tunteiden kanssa. Välillä tunne ajoi minut lähes epätoivoon ja masennukseen.
Päivi oli tiedollisesti hyvin valveutunut äiti, joka luki paljon kirjoja lasten kasvusta ja kasvatuksesta. Mutta tieto yksin ei riitä, kun lapsi haastaa vanhempaa itseään kasvuun.
– Ymmärsin, että minulla itselläni oli paljon traumoja omasta lapsuudestani. Siitä alkoi oma eheytymiseni, mikä ei ole ollut helppoa, mutta se on vähitellen vapauttanut minua äitiyteen. Jostain olen kuullut, että vanhempien läpikäymättömät traumat siirtyvät oireina lapsiin. Haluankin, ettei minulla olisi yhtään läpikäymätöntä traumaa.
Myös Niko on joutunut käymään omaa isyyden koulua.
– Ensimmäisen lapsen syntymää seurasi aika rankka hioutumisen aika. Kyllä isyys on eniten kasvattanut ja muuttanut minua ihmisenä. Se on semmoista särmien hioutumista.
Adielin jälkeen perheeseen syntyivät vielä Gabriel, Natanael ja Rafael. Kauppien perheessä eletään vahvasti lasten ehdoilla ja heitä palvellen.
– Äitiys ei ole ollut minulle alunperin luonnollista, mutta olen suostunut siihen. Nyt todella nautin siitä, Päivi sanoo.
TEKSTI JA KUVA: SARI SAVELA
Artikkeli on julkaistu tämän viikon Uudessa Tiessä (19/2014). Lue koko artikkeli tästä linkistä.
