Kirjoittanut
Helmikuun toisena päivänä Maria synnytti toisen poikansa Ralphin. Helmikuun kuudentena Maria tunsi kotinsa Pohjois-Syyriassa alkavan täristä. Hänestä tuli yksi niistä miljoonista ihmisistä, joiden elämän maanjäristys tulisi muuttamaan.
Synnytys oli ollut vaikea. Maria oli innoissaan, vaikka joutuikin läpikäymään keisarileikkauksen äidin ja lapsen hengen suojelemiseksi.
Syyrian terveydenhuoltojärjestelmä on yksi maailman heikoimmista, mikä johtuu maassa yli kymmenen vuotta jatkuneesta konfliktista. Marian saama vaatimaton hoito maksoi enemmän kuin hänen miehensä Samihin kahden kuukauden palkan.
”Sairaalan henkilökunta oli epäystävällistä, lakanoita ei vaihdettu, eikä edes Ralphin vaippoja vaihdettu kunnolla,” kertoo Maria.
Arjen haasteet
Maria odotti hartaasti paluuta kotiin, joka sijaitsi kerrostalon viidennessä kerroksessa. Kotiuduttuaan vauvan kanssa alkoi Marian toipuminen.
Vuoteesta nouseminen ja arkiaskareet olivat kivuliaita. Vauvan kanssa liikkuessaan Marian piti lisäksi varoa tikkejä, etteivät ne repeäisi.
Marialla ja Samihilla oli huolehdittavanaan myös heidän kaksivuotias Elias-poikansa.
Tämän lisäksi Samih on ollut kaksi kuukautta työttömänä.
”Jeesus! Jeesus! Jeesus!”
Kun ensimmäinen maanjäristys iski keskellä yötä, Maria oli jo hereillä. Hän oli käynyt wc:ssä ja oli hitaasti palaamassa takaisin vuoteeseen. Yhtäkkiä hän huomasi lähellä Ralphin kehtoa seisovan vaatekaapin tärisevän ja heiluvan.
Hän tiesi heti, mitä on tapahtumassa, ja alkoi hysteerisesti huutaa ”Jeesus! Jeesus! Jeesus!”
Kun tärinä lakkasi, Samih sieppasi Ralphin kehdosta ja säntäsi kohti ovea.
Siinä samassa Samih hyppäsi ylös sängystä ja tarttui kaappiin estäen sitä kaatumasta kehdon päälle. Kun tärinä lakkasi, Samih sieppasi Ralphin kehdosta ja säntäsi kohti ovea.
Marian äiti, joka oli pariskunnan luona, juoksi Eliaksen vuoteen luo ja piti lasta tiukasti sylissään.
“Huusin äidilleni monta kertaa, että tule äkkiä pois täältä, mutta hän ei vastannut”, kertoo Maria ja jatkaa: ”Jumalan armosta hän lopulta reagoi ja kantoi Eliaksen ulos.”
Jumalan varjelus
Tikkien vuoksi Maria ei voinut itse kantaa kaksivuotiasta poikaansa. Perhe juoksi yhdessä portaita alas ja he koputtivat jokaisen kerroksen oviin varmistaakseen, ettei kukaan ollut jäänyt sisään. Lopulta perhe ja heidän naapurinsa pääsivät pakenemaan talosta ulos kadulle.
”Vettä satoi kaatamalla ja oli hyvin kylmää”, muistelee Maria. Siinä vaiheessa hän ei enää tuntenut kehoaan ja hän kuuli myöhemmin vapisseensa kuin lehti.
Muistellessaan näitä ensimmäisiä tunteja Maria kiitti Jumalaa, että heidän vastasyntynyt vauvansa ei ollut hereillä.
Marian isä ajoi paikalle ja he nousivat autoon ja ajelivat ympäri kaupunkia ilman päämäärää. He yrittivät pysytellä päätiellä, jolla ei ollut vaaraa romahtavista rakennuksista. Muistellessaan näitä ensimmäisiä tunteja Maria kiitti Jumalaa, että heidän vastasyntynyt vauvansa ei ollut hereillä.
Mariasta tuntuu, että Jumala halusi varjella pienokaista ja hän kertoo myös Eliaksen pysyneen rauhallisena.
Vaikka autossa oli ahdasta, Maria kykeni syöttämään vauvaansa. Samih kertoo heidän pelänneen, että imetys ei onnistuisi kaiken sen järkytyksen keskellä: ”Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa äidinmaidonvastikkeeseen.”
Järkyttävä tapahtuma seurauksineen ahdistaa edelleen molempia. Ennen maanjäristystä Maria ja Samih tulivat juuri ja juuri toimeen, nyt kaikki näyttää vielä vaikeammalta.
Maria alkaa itkeä puhuessaan elämästä Syyriassa ja tämänhetkisestä tilanteestaan. ”On pakko itkeä, on pakko päästää tunteita purkautumaan”, hän sanoo.
”On pakko itkeä, on pakko päästää tunteita purkautumaan.”
MARIA
Marian ja hänen miehensä tulevaisuus on epävarma. Polttoaineet ovat jo maailman kalleimpia ja maanjäristys vaikeuttaa syyrialaisten perheiden tilannetta entisestään.
Maria perheineen sai jo ennen maanjäristystä ruokapaketteja, vuokratukea ja apua talviajan kuluihin Open Doorsin yhteistyökumppaneilta. Ja tätä avustamista jatketaan – heti kun perheen asunto tuntuu riittävän turvalliselta palata.
Uskon varassa, Open Doorsin avulla
Tämä on vain yksi tuhansista perheistä, joita Open Doorsin paikalliskumppanit auttavat Syyriassa, mutta apu auttaa heitä seuraamaan Jeesusta edelleen.
”Uskoni sai minut juoksemaan portaita viisi kerrosta alaspäin ompeleista huolimatta. Oma uskoni piti vauvan unessa koko kriisin ajan ja uskoni teki mahdolliseksi imetyksen jatkumisen.”
”Parasta maailmassa on tietää, että lapsi on kylläinen ja että hänellä on lämmin.” Näin uskoo vastasyntyneen pojan äiti, Maria.
