Kirjoittanut
Epäonnistunut äiti tarvitsee armoa tuomitsemisen sijaan, tutkija Tarja Hiltunen muistuttaa.
Kun lapsi otetaan huostaan, lastaan laiminlyöneet vanhemmat joutuvat ympäristön paheksunnan – ja jopa vihan – kohteeksi.
– On luonnollista kysyä, kuinka joku vanhempi voi tehdä lapselleen noin. On kuitenkin muistettava, että vanhempien käyttäytymisen taakse kätkeytyy usein heille itselleen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneita kipeitä kokemuksia. Myös he ovat joutuneet kokemaan asioita, joita kenenkään ei pitäisi ikinä joutua kokemaan, kasvatustieteen tohtori ja Sininauhaliiton lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen sanoo.
Hiltusen viime vuoden lopulla tarkastettu väitöskirja keskittyi huostaanoton vähän tutkittuun näkökulmaan: äitien kokemuksiin. Hän haastatteli tutkimustaan varten 12:ta äitiä, joilta otettiin lapset huostaan päihteiden käytön, parisuhdeväkivallan, mielenterveydellisten ongelmien tai lasten oireilun vuoksi.
Trauma trauman päälle
Hiltusen haastattelemat äidit kertoivat, että kun huostaanotto tapahtui, kaikki tukitoimet ympäriltä romahtivat.
– Äidit jäivät täysin yksin. Joskus he menettivät lastensa myötä myös taloudellisen turvan. Toimenpide olikin äideille traumaattinen kokemus entisten traumakokemusten päälle.
Osalla äideistä päihteiden käyttö lisääntyi huostaanoton jälkeen, ja kahdeksan kahdestatoista yritti itsemurhaa. Ongelmavyyhdin pahenemisen ja lamaantumisen jälkeen useimmat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa pohtia tapahtunutta ja ottaa vastuuta elämästään.
– Yleensä äidit pitävät itseään huonoina äiteinä, vaikka olisivat todella hyviä. Haastattelemani naiset kokivat ennen huostaanottoa olevansa ihan hyviä äitejä, vaikka kertoivatkin esimerkiksi jättävänsä lapsia yksin kotiin omien ryyppyreissujensa ajaksi. Toimenpide pakotti heidät pysähtymään ja katsomaan peiliin.
Pitkällä aikavälillä huostaanoton vaikutukset äitien elämään olivatkin myönteiset.
Jeesus ei syyttänyt vaan auttoi
Tarja Hiltunen toivoisi niin riskiryhmässä olevien kuin huostaanoton kokeneiden äitien saavan tuomitsemisen sijaan armoa ja ymmärrystä.
– Huostaan otettujen lasten äidit nähdään usein pelkästään esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisina. Tarvittaisiin ihmisiä, jotka voisivat ottaa vastaan heidän hätäänsä ja näkisivät heidän kokonaisvaltaisen avuntarpeensa.
Työssään päihdeongelmaisten naisten parissa Hiltunen pyrkiikin näkemään ihmisen ongelmien takana; viranomaisenakin voi olla ihminen ihmiselle.
– Näen kohtaamissani naisissa ennemminkin lähimmäisen kuin huonon äidin. Erilaisista tilanteista huolimatta myös äitiys yhdistää meitä.
Kristittyjä Hiltunen muistuttaa Jumalan armahtavasta mielenlaadusta, joka tulee esille esimerkiksi Jeesuksen kertomassa vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Kun tämä kohtasi ryöstetyn ja pahoinpidellyn matkamiehen, hän ei pohtinut, oliko tilanteeseen joutuminen miehen omaa syytä, vaan auttoi joka tapauksessa.
– Jumala on valtavan armollinen. Kaiken inhimillisen ja tietoon perustuvan avun ohessa hän tarjoaa meille koko ajan kaksin käsin apuaan.
Lue Tarja Hiltusen haastattelu kokonaisuudessaan Ristin Voiton numerosta 18/2016.
