Vammaisia ihmisiä ei pidetä Mongoliassa osana yhteiskuntaa, ja heidän kykyihinsä suhtaudutaan vähätellen. Lisääntymisterveydestä huolehtimista ja esimerkiksi lasten hankkimista ei ole nähty vammaisten ihmisten oikeutena.
Mongolian pyörätuolia käyttävien järjestö (National Association of Wheelchair Users) alkoi vuonna 2019 toteuttaa Vammaisten ihmisten lisääntymisterveys -hanketta yhteistyössä Kylväjän kanssa Mongoliassa. Vuoteen 2022 kestävälle Suomen kehitysyhteistyövaroin tuetulle hankkeelle tehdyn välievaluaation tuoreet tulokset kertovat vammaisten ihmisten lisääntymisterveyteen liittyvästä positiivisesta muutoksesta niin heidän omissa ja heidän perheenjäsentensä asenteissa sekä osallistumisessa kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Hanke on tuonut muutosta vammaisten ihmisten elämään.
− En ollut ennen ollenkaan kiinnostunut lisääntymisterveydestä ja ajattelin, ettei se kuulu minulle. Nyt kuitenkin ajattelen olevani oikea nainen, ja aion mennä naimisiin ja hankkia lapsen, eräs evaluaatiossa haastateltu tukiryhmän jäsen kertoo.
Eräs mies puolestaan kertoo hankkeen antaneen hänelle rohkeutta puolustaa raskaana olevaa vammaista naista lääkärin kohdeltua häntä huonosti.
Toinen hankkeeseen osallistunut mies kertoo asioineensa aiemmin sairaalassa vain hakeakseen jatkoa sosiaalituelle. Hankkeen myötä hän on kuitenkin käynyt siellä ensi kertaa sukupuolitauteja ennaltaehkäisevässä kontrollissa.
Tyttöjen tukiryhmän fasilitaattori jakaa omasta kokemuksestaan:
− Olin aiemmin eristyksissä kotonani, mutta tukiryhmään osallistumisen jälkeen minusta tuli fasilitaattori ja taitava ammattilainen. Olen nyt sosiaalisesti aktiivisempi, luotan enemmän itseeni ja perheeni arvostaa minua.
Hanke edistää myös muutosta päätöksenteossa. Esimerkiksi Bayankhongor-provinssin synnytys- ja gynekologiselle klinikalle on nyt tilattu vammaisten ihmisten hoitoon sopiva säädettävä tutkimuspöytä.
Mongolian pääkaupungissa Ulaanbaatarissa sekä viidessä provinssissa toteutettu hanke auttaa suoraan 1 080 vammaista ihmistä tukiryhmien sekä informaation ja parantuneiden palveluiden kautta. Epäsuorasti hanke vaikuttaa jopa 9 856 ihmiseen mukaan lukien vammaisia ihmisiä, paikallisviranomaisia, vammaisten ihmisten perheenjäseniä, terveystyöntekijöitä sekä yhteisön jäseniä.
