Kirjoittanut
Viestinnän johtamisen professori haastaa vahvistamaan medialukutaitoa ja tutkimaan oman ajattelun sokeita pisteitä.
Salaliittoteoriat leviävät vahvasti uskonnollisten ihmisten keskuudessa.
Tämä on selkeä tutkimustulos, vaikka sen kuuleminen on kristityille epämieluisaa, toteaa Vilma Luoma-aho, viestinnän johtamisen professori ja opetuksesta vastaava varadekaani Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.
Luoma-aho on keskittynyt työssään organisaatioiden viestinnän strategiseen onnistumiseen ja on tutkinut muun muassa aineettomien tekijöiden, kuten luottamuksen, maineen ja sosiaalisen pääoman, merkitystä.
Hän näkeekin, että väärän tiedon omaksuminen on epäedullista kristittyjen maineelle.
– Vaarana on, että muutaman kovaäänisen vuoksi kaikki kristityt leimataan ääriryhmäksi. Eiväthän ei-kristilliset tahot tiedä, että kristillisyyden sisällä on monia eri ajattelutapoja, itsekin kristitty tutkija sanoo.
Miksi sitten uskovat ovat tavallista alttiimpia ääriajattelulle? Entä millaisia vääriä tietoja ja salaliittoteorioita he levittävät?
Luoma-aho selittää ensin väärään tietoon liittyvien käsitteiden erot.
– Disinformaatio on tahallaan levitettyä väärää tietoa, josta on hyötyä tiedon levittäjälle. Misinformaatio on puolestaan väärää tietoa, jota levittäjä luulee oikeaksi. Kolmas väärän tiedon alalaji on malinformaatio, joka on oikeaa tietoa, mutta sitä käytetään väärin.
Tunnettu esimerkki disinformaatiosta on Isisin viestintä, jossa taisteluleireille houkutellaan ihmisiä kuvauksilla veljeydestä ja hohdokkaista oloista.
– Kristityt puolestaan levittävät tätä useammin misinformaatiota eli sellaista väärää tietoa, jonka he uskovat vipittömästi olevan oikeaa.
Kuten sitä, että koronarokotteisiin on ujutettu mikrosiruja tai että koko pandemian takana ovat keskenään liittoutuneet maailman johtajat tai rahanahneet lääkefirmat.
Vaarana on, että kaikki kristityt leimataan ääriryhmäksi.
Salaliittoteoriat liittyvät aina tahoihin, joilla on vaikutusvaltaa nyky-yhteiskunnassa. Usein teorioiden takana on totuuden hippusia.
– Esimerkiksi koronaan liittyvistä huhuista tulee helposti uskottavia, kun asiasta on osa totta. Kuten se, että lääkefirmat ovat tehneet koronan aikana hyvää tulosta riskeistä huolimatta.
– Siitä, mitä kaikkea tuohon menestykseen sisältyy, on helppo vääntää hurjiakin tarinoita.
Ihmisellä on tarve nähdä tapahtumien taustalla yhtenäinen juoni – ja olla kontrollissa. Siksi epävarmat ajat saavat meidät etsimään loogisia selityksiä.
– Uskovat saattavat lisäksi kokea stressiä ja ahdistusta siitä, ettei yhteiskunnassamme enää jaeta samoja arvoja. Silloin turvaa tuo ajatus siitä, että meillä on sisäpiiri, joka tietää, mistä tässä kaikessa on kyse.
Dis- tai misinformaatiolle otollinen maaperä liittyykin koulutustaustaa tai älykkyyttä enemmän ympäristötekijöihin.
– Amerikkalaisen psykologian professorin Dan Arielyn Misbelief-kirjan mukaan yksilön stressaava elämäntilanne, kuten sairaus tai taloudelliset huolet, luo helposti kuvan, ettei voi vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Silloin yksilö ahdistuu ja voi lähteä hakemaan kontrollia muista lähteistä, Luoma-aho selventää.
– Jos siinä tilanteessa löytää jonkin ryhmän, jolla on vastauksia epäselviin ongelmiin sekä vahva luottamus omaan oikeassa olemiseensa, syntyy tunne kontrollin saamisesta.
Sisäpiiriin pääseminen ruokkii vakaumusta, koska johonkin kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen aikaansaavat myönteisiä tunteita ja vahvistavat identiteettiä.
– Samanlaista varmuutta ja vahvaa yhteenkuuluvuutta ei tule mistään muualta, joten salaliittoteorioiden sisäpiiriin pääseminen on jopa addiktoivaa. On yksi ryhmä, joka kehuu, miten hienosti olemme löytäneet tietoa ja nähneet asioita, joita muut eivät näe. Se on vähän liiankin hoitavaa.
Viimeisellä toteamuksella Luoma-aho viittaa sisäpiiriin kuulumiseen liittyvään ilmiöön, jossa ulkopuolelta tuleva kyseenalaistus vain vahvistaa uskoa salaliittoihin.
– Se koetaan hyökkäykseksi. Mitkään järkevät keskustelut eivät auta, koska ne vain koetaan yrityksiksi saada luopumaan ”totuudesta”.
Kognitiiviset vinoumat tekevät tepposia jokaiselle.
Tärkein väärän tiedon temmellyskenttä on sosiaalinen media.
– Siellä jaetaan asioita, jotta saataisiin reaktioita. Harvoin neutraaleihin asioihin reagoidaan, professori huomauttaa.
Jos jokin uusi ajatus sopii omiin kokemuksiin tai aikaisempaan ajatteluun, somessa on matala kynnys jakaa tietoa eteenpäin.
– Esimerkiksi rokotekriittisyyteen saattavat vaikuttaa aikaisemmat huonot kokemukset. Jos vaikkapa terveydenhuollon ihmisellä on pitkä kokemus sairaalahierarkiasta, jossa häntä on kohdeltu epäreilusti, hänen on helppoa uskoa lääkefirman ajavan omaa agendaansa.
Ja kun uskomme yhden valheen, ryhmän vahvistuksella on matala kynnys alkaa uskoa muitakin vääriä väitteitä. Lopulta emme ota vastaan enää sellaisia viestejä, jotka eivät sovi uskomuksiimme.
– Sitä Dan Ariely sanoo harhaluulojen suppiloksi (Funnel of Misbelief). Se toimii samalla tavalla kuin kristillisen opetuksen mukaan synti: kun teemme pienen myönnytyksen tai uskomme pienen jutun, seuraava askel ei tunnukaan yhtä isolta. Lopulta päädymme syviin vesiin.
Ylipäätään oman ajattelun sokeat pisteet, niin sanotut kognitiiviset vinoumat, tekevät tepposia ihan jokaiselle.
Luoma-ahon uusimpien disinformaatiotutkimusten perusteella on olemassa monia kognitiivisia vinoumia, joista erityisesti kolme lisää alttiutta väärän tiedon omaksumiseen ja levittämiseen.
– Ylivoimaisesti voimakkain on vahvistusharha, jonka perusidea on se, että omia käsityksiä tukeva informaatio uppoaa meihin parhaiten. Se huomataan, ja siihen kiinnitetään huomiota, kun taas omien käsitysten vastainen tieto jätetään huomiotta.
Toista merkittävää vinoumaa kutsutaan sisäryhmäharhaksi. Siinä ryhmässä oleminen ja pysyminen vaikuttaa päätöksiin ja käsityksiin siten, että sisäryhmän asenteita ja arvoja suositaan ylitse muiden.
– Jos joku ryhmässä lähtee tiettyyn suuntaan, muut seuraavat perässä. Sisäryhmäharha selittää myös sen, miksi omasta roolista ja statuksesta on niin vaikea luopua.
Joskus se voi selittää myös vihapuheeseen sortumisen.
– Jos joku edustaa sisäryhmälle vastakkaisia ajatuksia, hänet saatetaan nähdä vihollisena.
Kolmas misinformaation omaksumisalttiutta lisäävä tekijä on negatiivisuusvinouma.
– Negatiiviset uutiset menevät tietoisuuden läpi helpommin kuin positiiviset uutiset.
Kognitiivisten vinoumien lisäksi meihin vaikuttavat psykologiset lainalaisuudet, kuten rajallinen mahdollisuus käsitellä tietoa: informaatioähkyssä ihmisen on pakko tehdä valintoja siitä, mitä tietoa hän ottaa vastaan.
Käytöstämme ohjaa myös tarve selviytyä vaikeista tilanteista sekä hermoston automaattinen ohjaus, joka vie ajatteluamme ja toimintaamme tiettyyn suuntaan.
– Kognitiivisista vinoumista mainitsisin vielä kaksi, jotka näkyvät kristillisellä puolella: auktoriteettivinouman ja affektiheuristiikan.
Affektiheuristiikassa vedotaan tunteisiin. Auktoriteettivinouma tarkoittaa puolestaan, sitä, että jos väite tulee tietyltä auktoriteetilta, se uskotaan saman tien.
– Yleinen sudenkuoppa on myös homogeenisyysvinouma, jossa ulkoryhmän jäsenet arvioidaan sisäryhmää epäluotettavimmiksi.
Kuinka sitten näiden häiriötekijöiden keskellä voi arvioida, mikä tieto on luotettavaa ja mikä ei?
– Ensimmäinen ohjeeni on arvioida aina uutta tietoa saadessaan, että kuka hyötyy siitä, jos uskon näin. Entä kuka viestin taustalla on, ja edustaako se yleistä käsitystä asiasta?
– Suurin harha on se, ettei tajuta jonkin ajatuksen edustavan vain yhden ihmisen mielipidettä.
Professori rohkaiseekin kristittyjä soveltamaan Raamatun kehotusta koetella kaikki siten, että katsoisimme saamaamme tietoa kriittisin silmälasein.
– Monet tutkijat sanoisivat, että vahva vakaumus on salaliittoteorioihin sopiva pohja. Itse näen, että se voi jopa pelastaa väärän tiedon omaksumiselta.
