Kirjoittanut
Muutamaksi viikoksi maailmalle matkaavan aktiolaisen työkalupakissa on nykyään valinnanvaraa: sieltä voi poimia yhtä hyvin evankeliointilehtisen kuin saksofonin tai porakoneen.
Kun hankasalmelainen Juho Oikari lähti kolme vuotta sitten aktiomatkalle Belgiaan, miehen osaksi tuli kylpyhuoneen lattialla konttailu ja vessanpönttöön kurkkiminen. Syynä ei onneksi ollut vatsatauti, vaan LVI-asentajaksi kouluttautunut Oikari remontoi suomalais-saksalaisen lähetystyöntekijäperheen kotia. Parin viikon reissuun kuului myös paikallisen kristillisen kirjakaupan kohentamista, ja osa seurueesta hoiti lähettiperheen lapsia.
Käytännön töissä auttaminen oli Oikarille mieluinen tapa toteuttaa lähetyskäskyä.
– Kielitaitoni on huono, ja lähetystyö on ollut kaukainen asia. Aktiossa pystyin kuitenkin hyödyntämään taitojani ja näin, kuinka suureksi avuksi olimme.
Helluntailaisen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin nuorisotoimintojen koordinaattori Mira Kariluoto toteaa, ettei lyhytaikainen lähetystyö edellytäkään erityistä kutsumusta tai sovi vain ulospäin suuntautuneille luonteille.
– Toiminta on tosi laaja-alaista: on evankeliointi-, opetus-, palvelu- ja rukouspainotteisia aktioita. Aktiomatkalla voi käydä antamatta ainuttakaan evankelioivaa lehtistä tai kertomatta kenellekään Jeesuksesta sanallisesti – yhtään väheksymättä tuota tärkeää aktiotyön muotoa.
Ei ainoastaan nuorille
Kesä on ulkomaan aktioiden sesonkiaikaa, mutta matkaan voi lähteä ympäri vuoden. Tempausten kesto vaihtelee viikosta kuukauteen, ja kohteiden skaala ulottuu Kaukoidän hiekkarannoilta itänaapurin entisille pioneerileireille.
– Eniten porukkaa lähtee Venäjän Love for Kids -aktioihin, muslimiaktioihin ja Eurooppaan. Aasiaan suuntautuvat matkat ovat kestoltaan pidempiä ja huomattavasti kalliimpia, mikä vaikuttanee lähtijöiden määrään, Kariluoto arvioi.
Vaikka valtaosa lähtijöistä on nuoria, matkoilla ei ole ikärajoja. Aktioporukoissa on nähty vanhempiensa mukana matkustavia vauvoja ja toisena ääripäänä jopa kahdeksankymppisiä osallistujia.
Kuusikymppinen Marja (nimi turvallisuussyistä muutettu) on aktiotyön konkari: takana on seitsemän matkaa Venäjälle ja neljätoista Turkkiin. Jälkimmäisessä hän on jakanut evankeliointipaketteja.
– Yleensä lahja otetaan ilolla vastaan, mutta pieni osa on niitä, jotka sanovat, että heillä on oma uskonto.
Rakkautta kriisien keskelle
Matkustamiseen liittyy aina riskejä, mutta Fida on pyrkinyt saamaan ne minimiin. Lähtijät sitoutuvat ottamaan matkavakuutuksen ja osallistuvat ennen lähtöä koulutukseen. Matkan aikana ryhmästä vastaa niin ikään koulutettu tiiminjohtaja.
– Siihen nähden, että Fidan kautta lähtee vuosittain matkaan noin 300 aktiolaista, vaaratilanteita on sattunut vuosien varrella erittäin vähän, Mira Kariluoto sanoo.
Helsinkiläinen Joose Kyyrö suuntaa heinäkuussa Lähetysseurakunnan ryhmän kanssa Japaniin. Päätös Kioton aktioon osallistumisesta syntyi ennen kuin tsunameista ja ydinvoimalaonnettomuuksista oli tietoakaan, mutta Kyyröä ei arveluta lähteä kovia kokeneeseen maahan.
– Pikemminkin päinvastoin. En ole kauheasti miettinyt, mitä voisin saada aikaan, mutta toivon, että osaisin osoittaa ihmisille rakkautta.
Ainakin japanilaiset saavat kuulla Kyyrön musisointia, sillä miehen mukaan lähtee saksofoni.
Lue koko uutinen täältä
