Kirjoittanut
Tekoäly ei ole kovin hyvä ihmisen kaltaisessa älykkyydessä. Parhaimmillaan tekoäly on ihmisen apulainen, mutta toisen ihmisen korvikkeeksi siitä ei ole.
− Tekoälystä puhuttaessa ei puhuta teknologiasta, vaan ihmisistä, teologian tohtori ja uskonnonfilosofian dosentti Aku Visala toteaa.
Tekoäly-sana koostuu teosta tai keinosta, joka tarkoittaa keinotekoisesti tehtyä. Sanan toinen osa, äly, viittaa ihmisen kaltaiseen älykkyyteen.
− Ikävä kyllä tekoäly ei ole kovin hyvä ihmisen kaltaisessa älykkyydessä. Oikea kysymys on, millaisen kuvan inhimillisestä älykkyydestä tekoäly antaa. Millaista ihmisäly on, ja miten sitä voidaan toteuttaa koneellisesti?
Ensinnäkin ihmisäly on sitä, että meillä on ongelma ja siihen liittyvä yleinen ratkaisumekanismi. Älykkyys on ongelman ratkaisua loogisia sääntöjä käyttämällä.
Tekoälyn kehittämisessä alettiin ongelmien ratkaisun lisäksi kiinnittää huomiota siihen, että inhimillinen älykkyys liittyy fysikaaliseen toimintaympäristöön. Tästä seurasi tavaroita paikasta toiseen siirtävien robottien kehittäminen.
− Edelleen oltiin melko kaukana inhimillisestä älykkyydestä, Visala kertoo.
Tarvittiin kolmas pala, joka mahdollistaa keinoälyn toiminnan sosiaalisessa ja moraalisessa ympäristössä. Inhimillinen älykkyys on kykyä toimia ympäristössä, jossa on muita ihmisiä.
− Ihmisen älykkyys ei ole vain pään sisällä, vaan siihen vaikuttaa ympäristö. Jotta ihminen voi kehittyä älykkäänä oliona, hän tarvitsee yhteisöjä, kulttuureja ja erilaisia sosiaalisia ja moraalisia sääntöjä, Visala toteaa.
Moraalinen olento, jolla on tehtävä
Tutkija Aku Visala pohtii, mitä tarkoittaa, että ihminen on Jumalan kuva. Visala luettelee viisi näkökulmaa aiheeseen.
− Ensinnäkin ihminen on järkevä olento, jolla on tietoisuus moraalista. Toiseksi ihmisellä on tietty, Jumalan antama tehtävä maan päällä. Kolmas näkökulma liittyy suhteisiin. Ihminen Jumalan kuvana on suhteessa toisiin ihmisiin.
Neljänneksi ihmisellä on Visalan mukaan kyky ylittää itsensä. Ihminen on vapaa ja pystyy voittamaan itsensä. Viides seikka on se, että ihminen ei ole täydellinen Jumalan kuva, sillä vain Kristus on täydellinen.
Ihminen on sosiaalinen olento, mutta keinoäly nykymuodossaan on kyvytön sosiaaliseen älykkyyteen. Tekoäly pystyy tekemään paljon sellaista, mihin ihminen ei ole valmis. Mutta on olemassa tietty älykkyyden laji, joka liittyy suhteessa ja yhteisössä olemiseen. Sitä keinotekoiset järjestelmät eivät pysty käsittelemään. Ihmisten toimintaa ohjaa lukuisa joukko näkymättömiä sääntöjä.
− Meillä voi olla sosiaalinen robotti, joka keskustelee lyhyen keskustelun, mutta meillä ei ole sosiaalista robottia, joka on vastuussa tekemisistään.
− Tekoäly ei ole Jumalan kuva, eikä voi sellaiseksi tulla, Visala muistuttaa.
Tekoäly ei korvaa ihmistä
Tekoäly voi kuitenkin olla ihmisen apulainen, eräänlainen kumppani, joka auttaa ihmistä tekemään niitä asioita, joita tämä ei halua tehdä. Tekoäly ei korvaa ihmistä, eikä sen pitäisi muuttaa ihmisten välistä sosiaalista elämää liian paljon.
Visala kertoo olevansa tekoälyn tulevaisuuden suhteen melko optimistinen, sillä tekoälyn teknologiaan liittyviä vaaroja on mietitty paljon.
− Jos ihmisen tehtävä Jumalan kuvana on viljellä ja varjella, niin siihen kuuluu myös kulttuuri ja teknologia. Ihmisellä on kutsumus kehittää teknologiaa ja tiedettä.
Visala näkeekin, että kristittyjen tulisi aktiivisesti osallistua tekoälyteknologian kehittämiseen, jotta teknologia olisi inhimillistä ja hyödyllistä.
Tekoälyn kehittymiseen voi liittyä myös tiettyjä vaaroja. Ihminen Jumalan kuvana ei ole vain väline jonkin saavuttamiseksi, vaan itsessään arvokas. Teologiaan kuuluu myös elämän rajallisuus.
Tekoälyteknologian tulee palvella niitä asioita, jotka ovat ihmiselle Jumalan kuvana tärkeitä, arvokkaita ja moraalisia.
Teologi Aku Visala muistuttaa, että tekoälyn kehittämisen ongelmana on ihmisen syntisyys. Itsekkyys ja ahneus vaikuttavat tekoälyteknologian kehittämiseen ja siitä syystä kristittyjen on tärkeää osallistua siihen.
− Nyt jo nähdään sellaisia ilmiöitä, joissa tekoäly vaikuttaa siihen, miten ihminen näkee itsensä.
− En ole huolissani siitä, että syntyisi superäly, joka tekisi meistä orjia. Näin ei luultavasti tule tapahtumaan. Sen sijaan on mahdollista, että kun koneet tulevat yhä enemmän osaksi ihmisen arkea ja todellisuutta, ihminen alkaa toimia kuin kone.
Visala kertoo esimerkin seksiroboteista, joihin voi liittyä se vaara, että ihmiset alkavat ajatella rakkauden olevan vain seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä. Tai että robotilla olisi rooli vanhusten hoidossa.
− Eihän se ole sitä, miten olemme rakkauden ymmärtäneet. Rakkaus edellyttää vuorovaikutusta ja tiettyä haavoittuneisuutta. Se on kahden persoonan välinen kunnioitukseen perustuva suhde.
− Onko se myötäelämistä ja huolenpitoa, että vanhukselle lykätään robottihylje syliin ihmisen korvikkeena? Onko yhteiskunnassamme jokin vika, kun laitamme robotit hoitamaan vanhuksia?
Sari Savela
Kirjoitus on julkaistu tällä viikolla ilmestyneessä Lähde-lehdessä.
