Kirjoittanut
Keski-Aasiassa asuva Ulzhan* oli matkalla kohti tuhoaan. Hän tarvitsi aina vaan suurempia määriä alkoholia ja huumeita täyttääkseen sisimmässään olevan tyhjyyden. Kun Jeesus tuli hänen elämäänsä, siitä tuli merkityksellistä.
Open Doors haastatteli maanalaisen seurakunnan johtajaa, joka palvelee Jumalaa usein hyvin haasteellisissa olosuhteissa.
” Isoäitini oli ortodoksikristitty. Hän rukoili ahkerasti puolestani ja piti minusta hyvää huolta. Elämäni joutui kuitenkin väärille raiteille palattuani armeijasta. Elämällä ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. Tein, kuten monet nuoret Kaakkois-Aasiassa: Join paljon alkoholia ja käytin huumeita tunteakseni oloni paremmaksi. Aloitin huumeidenkäytön jo 14-vuotiaana.
Myöhemmin työskentelin henkivartijana. Kerran eräät tytöt tulivat asiakkaani luo ja kertoivat hänelle: ’Me uskomme Jeesukseen Kristukseen. Hän on meidän pelastajamme. ’ He kutsuivat hänet mukaansa kirkkoon, mutta hän vastasi heille: ’Olen muslimi, mutta voitte kutsua henkivartijani.’ Minäkin olin muslimi, mutta suostuin lähtemään kirkkoon.
Kirkossa ymmärsin, että on olemassa toisenlainen elämäntapa – merkityksellisen elämän voi löytää Jeesuksen Kristuksen kautta. Kuukauden kuluessa lopetin juomisen, tupakoimisen ja huumeidenkäytön. Ystäväni eivät halunneet tavata minua, koska en ollut enää hauskaa hengailuseuraa. He varoittivat minua: ’Lakkaa käymästä siellä kirkossa, jos ymmärrät, mikä on itsellesi hyväksi!’
Minulla oli jo aiemmin ollut ongelmia vanhempieni kanssa ja ne jatkuivat. Riitelimme paljon. He eivät pitäneet siitä, että minusta oli tullut kristitty. Rukoilin 15 vuotta äitini puolesta ennen kuin hän otti Jeesuksen vastaan. Isäni puolesta minun oli rukoiltava 21 vuotta. Lopulta, vain vuotta ennen kuolemaansa, hänestäkin tuli Jeesuksen seuraaja.
Viimeisten kuuden vuoden aikana Jumala on yllättänyt minut. Näen Jumalan toimivan sekä omassa elämässäni että ympärilläni olevien ihmisten elämässä. Monet hyvin erilaisista taustoista tulevat ihmiset ovat tulleet uskoon. Olen iloinen siitä, että voin toimia tässä palvelutehtävässä ja olla Open Doorsin yhteistyökumppanina. Olen kiitollinen tuestanne ja rukouksistanne. On lohdullista tietää, että toiset ihmiset tietävät vaikeuksistamme.
Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille (8:18): ’Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.’ Yksi ensimmäisistä asioista, mitä uskoon tulleiden pitää oppia, on, miten he voivat pysyä vahvoina ja luottaa Jumalaan silloinkin, kun elämä on vaikeaa. On inhimillistä kysellä: ’Miksi, Jumala? Miksi sallit tämän tapahtua?’ Meidän kuitenkin pitäisi kysyä : ’Mitä tarkoitusta varten?’ Kyse on Jumalan suunnitelmasta, johon meidän täytyy mukautua. Monet nuoret uskovat eivät vielä ymmärrä tätä asiaa. He eivät tiedä, että me olemme Jumalan lähettiläitä ja että saamme osaksemme toisaalta kunniaa ja toisaalta kärsimystä. Meidän tulisi ajatella, kuten apostoli Pietari, että vaikeutemme ovat meille koetuksena ja ne auttavat meitä kasvamaan uskossamme.”
Ennen 1990-lukua Keski-Aasiassa ei ollut juuri lainkaan paikallisia uskovia – Ulzhan oli ensimmäisten joukossa. Hän on yksi monista kumppaneista, joiden luona Open Doors vierailee ja joita se tukee ja kouluttaa Keski-Aasiassa. He levittävät kristillistä kirjallisuutta, kouluttavat uskovia ja antavat käytännön apua, kuten väliaikaisia suojia, mikrolainoja ja ammatillista koulutusta. Open Doors tukee ohjelmiensa kautta Keski-Aasian kirkkoja niiden tekemässä työssä erityisesti alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan koukkuun jääneiden, kodittomien, leskien ja orpojen parissa.
