Raamattu kehottaa meitä olemaan aina innokkaita, mutta miten hengellisen innon voisi säilyttää?
Moni tekee uuteen vuoteen innostuneita lupauksia ryhtiliikkeestä, elämäntaparemontista ja kuntoilusta, mutta usein jo tammikuun lopussa kuntosalien kävijäpiikki on tasaantunut.
Entä hengellisesti? Raamattu kehottaa ja rohkaisee meitä monin tavoin innokkuuteen. ”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä.”1 ”Säilytä usko.”2 ”Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.”3 Mutta miksi into on niin tärkeää? Ja kuinka voisimme pysyä uskossa kestävinä ja hengellisesti innokkaina tänäkin vuonna?
- Tankkaa voimaa. Samoin kuin auto ei kulje eteenpäin ilman polttoainetta tai kuntoilija ei jaksa urheilla syömättä, tarvitsemme myös hengellistä polttoainetta sisimpäämme.
Paavali muistuttaa, että puhe rististä on meille Jumalan voima. Hän vielä toistaa, että ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.4 Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että Jumalan sana on elävä ja voimallinen.5 Säännöllinen pysähtyminen Raamatun äärelle tankkaamaan Jumalan viisautta ja voimaa ravitsee sydäntämme, pitää meidät elävinä ja täyttää meitä uudella innolla.
- Opi menneestä. Raamatun äärellä voimme innostua Jumalan ihmeteoista. Jos hän on kuljettanut kansaansa vuosituhansista toisiin, tehnyt ihmeitä omilleen, vienyt läpi erämaiden ja halkaistujen merien, hänkö ei tänä päivänä huolehtisi meistäkin?
Tällaiseen Jumalan huolenpitoon saamme turvata jopa jättiläismäisiltä näyttävien haasteiden edessä. Kun heiveröinen Daavid valmistautui taisteluun inhimillisesti ylivoimaista Goljatia vastaan, hän luotti, että Jumala, joka oli auttanut häntä ennenkin, auttaisi myös nyt. ”Herra, joka pelasti minut leijonan kädestä ja karhun kädestä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen kädestä.”6
Emme pysy palavina yksin.
- Älä jää yksin. Jokainen kunnon partiolainen tai ahkera takanlämmittäjä tietää, että nuotion saa sammumaan tehokkaasti ilman vettä, jos van siirtää puut erilleen toisistaan. Tuli hiipuu, ja hiiltynyt puu sammuu.
Emme pysy palavina yksin, tarvitsemme yhteyttä toisiimme ja tulen antajaan, Jumalaan. Vaikka olisimme priimalaatuista koivuhalkoa upeassa asetelmassa, ei hienoinkaan nuotio lämmitä tai valaise ilman tulta. Olemme riippuvaisia Jumalan sytyttävästä voimasta, ja sen lisäksi tarvitsemme läheisyyttä keskenämme.
- Älä lannistu takaiskuista. Intoamme koetellaan silloin, kun kohtaamme epäonnistumisia tai vastustusta. Joskus se johtuu hengellisestä taistelusta, joskus puolestaan ihmisten välisistä konflikteista, erilaisista persoonallisuuksista, omapäisyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
Kerrotaan, että sähkövalon keksijä Thomas Edison teki 9 000 koetta, ennen kuin päätyi parhaaseen hehkulamppuun, ja 50 000 koetta, ennen kuin keksi varaavan akun. Silti hän pysyi innokkaana. Hän ei mielestään epäonnistunut tuhansia kertoja, vaan hän katsoi oppineensa tuhansia tapoja, jotka eivät toimi. Jokainen takaisku oli askel kohti toimivaa tulosta.
Tapahtuupa elämässämme mitä tahansa, Jumala tekee meistä uutta.
- Valitse viisaasti. Joskus into saattaa lopahtaa siitä syystä, että ruokimme itseämme väärillä asioilla. Raamattu varoittaa esimerkiksi katkeruudesta7 ja huonosta, turmelevasta seurasta.8
- Olet suuremmissa käsissä. Jeremian kirjassa meille avataan lohdullinen näkymä: ”’Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.’ Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Silloin minulle tuli tämä Herran sana: ’Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä olet minun kädessäni.’”9
Tietoisuus siitä innostaa, että tapahtuupa elämässämme mitä tahansa, Jumala tekee meistä uutta.
- Lepää iankaikkisilla käsivarsilla. On armollista, että monista Raamatun innokkuuskehotuksista huolimatta saamme olla kaikkina aikoina aitoja ja silti rakastettuja. Edes Raamatun sankarit eivät olleet aina innokkaita. Elia istui masentuneena kinsteripensaan alla ja toivoi kuolemaa.10 Job joutui äärimmäisiin kärsimyksiin ja koetuksiin. Daavid valitti monissa psalmeissa masennustaan.11
Silti jokainen heistä tuli siihen lopputulokseen, että elämä Jumalan kanssa on innostavampaa ja yltäkylläisempää kuin mikään muu. ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”12
Viitteet: 1) 1. Kor. 15:58. 2) 1. Tim. 1:19. 3) Room. 12:11. 4) 1. Kor. 1:18, 24. 5) Hepr. 4:12, KR 33/38. 6) 1. Sam. 17:37. 7) Hepr. 12:15. 8) 1. Kor. 15:33. 9) Jer. 18:1–6. 10) 1. Kun. 19:4. 11) Ps. 42:7. 12) 5. Moos. 33:27, KR 33/38.
