Algerialainen pastori Salah kertoo sukupuolittuneesta vainosta ja seurakuntien tilanteesta

Pohjoisafrikkalaisessa Algeriassa naiset ovat suojattomampia vainon edessä kuin miehet. Jo kulttuuri itsessään vaikuttaa asiaan. Kirkkojen sulkeminen ja koronaepidemia ovat myös tuoneet omia haasteitaan maassa toimiville seurakunnille.

Seurakunnassani saarnaaja mainitsi kerran sanonnan: “Israelin kansan viemiseen pois Egyptistä meni muutama päivä, mutta Egyptin saamiseen pois heidän mielistään kului vuosikymmeniä.” Sanonta kuvaa, miten pitkä matka juuri kristinuskoon kääntyneellä on kuljettavanaan, kun hän pyrkii kohti todellista Jeesuksen seuraajan elämää. Sanonta tuo esille myös miesten suhtautumista naisiin muslimienemmistöisissä maissa sekä naisten tapaa nähdä itsensä. Haastattelemme asiasta pastori Chalah Salaheddineä, joka johtaa suurta seurakuntaa Tizi Ouzoun kaupungissa Algeriassa. Häntä kutsutaan pastori Salahiksi ja tapaan hänet nettiyhteyden välityksellä koronarajoitusten takia.

Seurakunnassa, pienryhmissä ja kanssakäymisessä uskovien kanssa yleensä opimme, mistä evankeliumin sanomassa todella on kyse ja mitä Jeesuksen opetuslapsena eläminen merkitsee. Opetuslapseus on prosessi. Pohjois-Afrikassa lähes kaikilla uusilla uskovilla on muslimitausta. Heidän koko maailmankuvansa ja ajattelutapansa on muotoutunut kulttuurissa, jota islamilainen ajattelu on yli tuhannen vuoden ajan muovannut. Heidän sydämensä ja mielensä muuttaminen pitää aloittaa seurakunnassa.

Opetuslapseus on prosessi.

Naiset ovat suojattomampia kuin miehet

Tarkoituksenani on haastatella pastori Salahia erityisesti naisiin kohdistuvasta sukupuolittuneesta vainosta. Ensimmäiseksi hän kuitenkin sanoo hiukan yllättäen: ”Meidän alueellamme, joka on berbereihin lukeutuvan kabyylien kansan aluetta, naisia ei sorreta. Tässä osassa maata sellaista ei juuri esiinny.” ”Puhunkohan väärälle ihmiselle?” ajattelen heti. Pastori Salah jatkaa: “Meidän kulttuurissamme naisten ja miesten välillä on tietynlainen tasa-arvo. Meillä oli kerran jopa kuningatar. Sama pätee seurakuntaani. Minusta miesten ja naisten välillä ei ole eroa.”

Mainitessani sukupuolittuneen vainon hän sanoo kuitenkin: “Naiset ovat kyllä suojattomampia vainon edessä. Nainen ei esimerkiksi voi asua omillaan kulttuurissamme. Naisella ei voi olla omaa asuntoa.” Nainen muuttaa pois vanhempiensa luota vasta mennessään naimisiin. Tämän takia naiset eivät voi myöskään paeta kotoaan, jos he joutuvat ongelmiin vanhempiensa tai veljiensä kanssa käännyttyään kristinuskoon.

Miehille kotoa pakeneminen on mahdollista mutta naisille ei.

“Joissakin tapauksissa nainen vangitaan omaan kotiinsa. Yhteydenpito kodin ulkopuolelle kielletään ja usein matkapuhelin takavarikoidaan. Tällaiset naiset ovat eristyksissä, mikä on hirveä tilanne”, Salah kuvaa. Miehille kotoa pakeneminen on mahdollista mutta naisille ei. ”Tätä ei tapahdu kaikille naisille, eikä edes kovin usein, mutta tätä tapahtuu.” Seurakunta tukee näitä naisia lähettämällä mahdollisuuksien mukaan seurakunnan naispuolisia jäseniä vierailemaan heidän luonaan ja rohkaisemaan heitä.

Kääntyneiden naisten selviytymiskeinot

Kysyn pastorilta, miten eristetyt naiset pysyvät uskossa. ”Se vaihtelee”, pastori vastaa. ”Riippuu usein siitä, kuinka aito heidän kohtaamisensa Jeesuksen kanssa on ollut.” Seurakunnalla on kuitenkin myös oma osansa heidän uskonsa säilymisessä. ”Emme tietenkään voi auttaa muita kuin tiedossamme olevia. Jos pystymme jotenkin ottamaan yhteyttä naiseen, rohkaisemme häntä panostamaan perhesuhteisiinsa kotona. Kun naisen ja hänen vanhempiensa ja muiden perheenjäsenten välillä on ystävyys- ja luottamussuhde, tilanne helpottuu. Jotkut kirkon naispuolisista jäsenistä pyrkivät myös muodostamaan yhteyden perheeseen. Tähän kuluu aikaa, mutta ajan myötä ratkaisu löytyy.”

Pastori Salahin mukaan useimmat perheet suhtautuvat tyttären kääntymiseen tiukimmin aluksi, kun hänen uusi uskonsa on vasta tullut tietoon. Myöhemmin rajoituksia usein höllennetään, varsinkin, jos kristinuskoon kääntynyt nainen pitää suhteet perheeseensä hyvinä. ”Joskus, jos yhteyden ottaminen muihin uskoviin on mahdotonta, naiset odottavat ja toivovat, että kristitty mies kosii heitä.” Avioliitto voi olla naiselle pakokeino vaikeasta tilanteesta. Pastori sanoo vielä: ”Uskoisin, että perheet suhtautuvat kääntymisiin niin tiukasti, koska he pelkäävät naapureidensa sekä muun yhteisön reaktioita.”

Pastori Salah antaa toisen esimerkin naisten suojattomuudesta kääntymisen jälkeen. ”Vaikeuksia tulee myös silloin, jos naimisissa oleva nainen kääntyy, ja hänen miehensä on muslimi. Joskus miehet uhkailevat vaimojaan erolla ja lasten tapaamisoikeuden menettämisellä.” Näissä tapauksissa Algerian laki on miesten puolella samoin kuin monien muiden Lähi-idän maiden lait. ”Riippuu miehestä, kuinka pitkälle hän on valmis menemään. Jotkut miehet hyväksyvät vaimonsa kääntymisen, mutta toiset vastustavat sitä ankarasti.” Joskus avioliitot todella päättyvät eroon ja äitiä kielletään tapaamasta lapsiaan.

“Tästä syystä useat kristityt naimisissa olevat naiset ovat hyvin varovaisia uskonsa esillä pitämisessä. Heidän pysymisensä uskossa riippuu heidän kääntymyksensä laadusta”, pastori selittää. ”Jos kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli aito, ihminen kyllä pysyy hänen luonaan. Jos kääntyminen oli vain älyllinen päätös, usko saattaa jopa hiipua pois.”

Äärimmäisiä tapauksia, joissa avioliitto päättyy eroon ja äitiä kielletään tapaamasta lapsia, tapahtuu edelleen, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Näiden tapausten huippuaika oli vuosien 2006 ja 2012 välillä. ”Arvelen tapausten vähenemisen liittyvän miesten asenteisiin. He ovat tietoisempia asioista. Myös yhteiskunnan paineet heitä kohtaan ovat aiempaa vähäisemmät, varsinkin kabyylialueella.”

Naiset ovat suojattomampia vainon edessä.

Algeriassa kirkkojen sulkemiset ja koronarajoitukset pakottivat keksimään uusia ratkaisuja

Vuoden 2018 lopusta lähtien 16 kirkkoa Algeriassa on joutunut sulkemaan ovensa viranomaisten määräyksestä. Hallitus on näin toteuttanut kampanjaansa kasvavaa kirkkoa vastaan Algeriassa. Neljä muutakin kirkkoa sai sulkemiskäskyn, jota ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. Lisäksi koronan takia toteutetut rajoitukset ovat horjuttaneet kirkkoja.

Pastori Salahin kirkko suljettiin aikanaan syistä, jotka tuntuivat käsittämättömiltä. Hän ilmiselvästi tietää, miltä vaino tuntuu. ”Kirkkojen sulkemiset aiheuttivat vaikean tilanteen. Monilla kristityillä on kysymyksiä: ’Jumalahan on kaikkivaltias, miksei hän pysty ratkaisemaan tätä tilannetta?’ Toiset taas sanovat tämän johtuvan kirkon synnistä.”

Minun vastaukseni on: Jumala on sanassaan ennustanut, että kirkkoa tullaan vainoamaan.

Pastori Salah ei yhdy kumpaankaan näkemykseen. ”Minun vastaukseni on: Jumala on sanassaan ennustanut, että kirkkoa tullaan vainoamaan. Jos katsomme alkuseurakunnan elämää, niin heti ihmeiden ja uskomattomien tapahtumien jälkeen tuli vaino. Ei se silloinkaan ollut mikään tuomio kirkon synneistä. Yritän tehdä seurakunnalle selväksi, että ennemmin tai myöhemmin kristittyjä kohtaa vaino. Evankeliumeissa puhutaan tästä useissa kohdissa.”

“Kehotimme suljettujen seurakuntien jäseniä käymään muissa alueen seurakunnissa. Kristityille yhteys toisiin uskoviin on tärkeää. Lisäksi siirsimme toimintaa internettiin. Lauantain jumalanpalveluksemme voi katsoa netin välityksellä. Tiistain jumalanpalveluksetkin voi katsoa jälkikäteen verkosta tallenteina. Jokaista jumalanpalvelustamme katsotaan noin 12 000–14 000 kertaa”, pastori Salah kertoo. ”Uusia ihmisiä liittyy kirkkoon ja tulee Jeesuksen luokse, vaikka kasvun vauhti onkin hidastunut.”

Pastori Salah ei ole huolissaan kirkosta: ”Kirkko on Jumalan työtä ja olen siitä täysin tietoinen. Ihmiset voivat lähteä kirkosta, mutta Jumala ei lähde. Kirkkojen sulkemiset ja koronasulku pakottivat meidät keksimään uusia ratkaisuja, esimerkiksi verkossa tapahtuvan toiminnan. Itse asiassa tämä tilanne on auttanut kirkkoa kehittymään.”

Pandemian aikana monet seurakuntien johtajat Algeriassa tunsivat olonsa neuvottomaksi. ”Heitä suretti seurakuntiensa vaikea tilanne. Pandemia horjutti joitakin kirkkoja. Minulla ei ole ollut tällaista tunnetta. Monet pastorit todistavatkin, että on kuin Jumala sanoisi: ’Minä olen Paimen, minä hallitsen kaikkea.’”