Helluntaiherätys levisi Suomeen reilut sata vuotta sitten lestadiolaisten ja vapaakirkollisista eronneiden skutnabbilaisten ansiosta. Aluksi ei ollut tarkoitus perustaa omia seurakuntia, vaan toimia olemassa olevien seurakuntien sisällä.
Teologian tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa Suomen helluntailiikkeen synnystä ja leviämisestä väitellyt Jouko Ruohomäki on kaivanut esille uutta tietoa. Kyse on vuosista 1907-1922.
Ruohomäki huomauttaa, ettei legendaarinen metodistipastori T. B. Barratt suinkaan ollut ensimmäinen helluntaisanoman julistaja Suomessa.
– Jo vuonna 1908 kahden ruotsalaisen ”saarnaajasisaren” julistuksen johdosta Vaasan seudulla ruotsinkielisten vapaakirkollisten keskuudessa syntyi hengellistä liikehdintää, ja moni koki Pyhän Hengen kasteen heidän tilaisuuksissaan.
Myös kaksi muuta naista vaikuttivat merkittävästi helluntailiikkeen kehitykseen. Helsingissä Sörnäisten yhteiskoulun perustaja Hanna Castrén oli mukana järjestämässä helluntaikokouksia 1910-luvulla. Toinen oli ruustinna Nora Pöyhönen Haapavedeltä Pohjois-Pohjanmaalta. Hän tuki aktiivisesti Barrattin toimintaa. Merkittävää tietoa on löytynyt Oulun maakunta-arkistosta, jossa Pöyhösen kirjeenvaihtoa helluntaipioneerien kanssa säilytetään.
Lue koko uutinen huomenna ilmestyvästä Sanasta
