Unohda Santiago de Compostela ja patikoi pyhiinvaellus kotikulmilla. Tuhkakeskiviikkona 18.2. aivan Tampereen sydämessä järjestetään lajissaan ensimmäinen Pieni pyhiinvaellus, joka on samalla pehmeä laskeutuminen paastoon.
Idea Pienestä pyhiinvaelluksesta syntyi Vapriikin Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelyn innoittamana, kertoo pastori Risto Korhonen.
– Olimme kollegan kanssa katsomassa näyttelyä ja siellä upeiden kuvien, tarinoiden ja esineiden keskellä syntyi idea järjestää pienimuotoinen pyhiinvaellus kotikulmilla. Kun vielä Vapriikista näytettiin vihreää valoa pyhiinvaelluksen järjestämiselle, oli homma sitä myöten selvä.
Vaellus alkaa keskiviikkona Vapriikin edestä ja kulkee Aleksanterinkirkolle, jossa vietetään meditatiivinen rukoushetki, jossa Tuhkakeskiviikon perinteiden mukaisesti halukkaat saavat otsaansa tuhkalla piirretyn ristin. Raamatussa tuhkan sirotteleminen ylleen on katumuksen vertauskuva, mistä tuhkakeskiviikon nimikin juontaa juurensa.
Pyhiinvaellusten uusi aikakausi
Pyhiinvaellukset ovat viime aikoina saaneet uudenlaista nostetta myös nykyajan ihmisten keskuudessa, kertoo Pienen pyhiinvaelluksen vetäjä pastori Heidi Peltola-Elo.
– Elämän muutokset ja kriisikohdat herättävät usein halun pohtia elämän merkitystä ja arvojärjestystä. Liikkeellä olo selkeästi määriteltyä päämäärää kohti jo sinällään selkeyttää ajatuksia. Pyhiinvaellukseen osallistuminen mahdollistaa lyhemmän tai pidemmän hengähdystauon arjen kiireistä ja paineista.
– Samalla pyhiinvaeltaja liittää itsensä pitkään ja rikkaaseen historian jatkumoon, jossa hyvin monenlaiset ihmiset eri puolilta maailmaa ovat etsineet itseään ja Jumalaansa. Moni pyhiinvaeltaja on vaelluksen jälkeen kokenut katselevansa omaa elämäänsä ja arkeaan kiitollisemmin ja ylipäätään hiukan uusin silmin. Täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Paastosta lyhyesti
Laskiaissunnuntaista 15.2. alkaa tie kohti pääsiäistä. Sitä seuraavana tuhkakeskiviikkona alkaa 40 päivää kestävä paastonaika, joka päättyy pääsiäissunnuntaihin. Kristillisen paastonajan perinne on vanha. Jo 300-luvulta on havainto, että ”koko maailma paastosi 40 päivää”. Ruokapaaston lisäksi jakso on merkinnyt kristityille katumuksen, hiljentymisen ja lähimmäisenrakkauden aikaa.
Laskiaistiistaita juhlitaan viimeisenä päivänä ennen paastoa. Eteläisissä maissa vietetään karnevaaleja (carne vale = jäähyväiset lihalle). Suomessa syödään rasvaisia perinneruokia kuten hernekeittoa ja laskiaispullia. Tuhkakeskiviikon nimi tulee siitä, että tuhkan sirotteleminen ylleen on Raamatussa katumuksen vertauskuva. Monissa seurakunnissa on alettu viettää tuhkamessua, jossa seurakuntalaiset alttarin ääressä saavat tuhkamerkin saatesanoilla: ”Ota vastaan katumuksen merkki”.
