Kirjoittanut
Useat sosiologiset tutkimukset kertovat, että länsimaissa kirkot jätetään yhä useammin. Kirkosta eroaminen on Suomessa jo arkipäiväinen ilmiö ja joidenkin tutkimusten mukaan nuorista briteistä miltei 40 prosenttia ei usko minkäänlaiseen yliluonnolliseen. Jopa länsimaiden uskonnollisimman maan Yhdysvaltojen nuorison raportoidaan jättävän kirkot.
Esimerkiksi laajasti siteeratun Chicagon yliopiston General Social Surveyn mukaan viime vuonna yli kolmasosa 18-24-vuotiaista amerikkalaisista ei ollut sitoutunut mihinkään uskontokuntaan.
Pew Research Centerin vuoden 2010 tutkimuksessa tiivistetään, että uusin tutkittava ikäluokka, vuoden 1980 jälkeen syntyneet ”milleniaalit” ovat Amerikassa ”uskonnollisesti vähiten sitoutunut” sukupolvi vuosikymmeniin.
Myös seurakunnissa aiemmin vaikuttaneet nuoret jättävät kirkkonsa yhä useammin aikuisuuden kynnyksellä. Tutkimuslaitos Barna Groupin tutkimusten mukaan jopa noin 60 prosenttia amerikkalaisista seurakuntanuorista lähtee seurakunnasta, ja vain osa palaa.
Ilmiö ”pudokkaista” (dropout) on herättänyt paljon huomiota viime vuosina Yhdysvalloissa. Sitä on analysoinut myös tutkimuskeskuksen johtaja David Kinnaman.
Toiminnasta putoaminen saa alkunsa myöhäisessä teini-iässä
Kaikkia pudokkaita yhdistää se, että he hylkäävät ennen kaikkea lapsuutensa seurakunnan tai kirkon. Syyt seurakunnan jättämiseen alkavat muodostua myöhäisessä teini-iässä.
Kinnaman siteeraa esimerkiksi Pew’n tutkimusta, jonka mukaan uskonnon vaihdos Amerikassa tapahtuu useimmiten ennen ikävuotta 24, mikä ilmiönä istuu hyvin myös seurakuntanuorten irtautumisprosessiin. Huomionarvoista on myös, että vuodet yliopistossa eivät suinkaan aina käynnistä muutosta nuoren kristityn käsityksissä, vaan kenties vain paljastavat ja viimeistelevät sen.
Kun nuori kristitty kohtaa ensimmäisen kerran ympäristön paineita muuttaa käsityksiään, hän on yleensä edelleen mukana seurakunnassa. Seurakunnan toiminnasta huolimatta – tai jopa sen huonon laadun tähden – nuoren kristityn käsitykset kuitenkin muuttuvat niin paljon, että hän päätyy hylkäämään seurakuntansa tai kirkkonsa, joskus jopa kristillisen uskonsa kokonaan.
Mistä syistä kirkko jätetään?
Kinnaman listaa kuusi pääsyytä, joiden vuoksi milleniaalit sanovat lähteneensä kirkosta. Heidän mielestään kirkko on:
- Ylisuojeleva. Milleniaalisukupolven tärkeimpiä arvoja ovat luovuus, riskinotto ja uuden tekeminen. Milleniaalit haluavat olla startup-yrittäjiä, keksijöitä ja aloittajia. Kirkko nähdään usein sen sijaan ”luovuuden tappajana”.
- Pinnallinen. Kirkoissa annetaan helppoja ja kaavamaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Monet nuoret aikuiset on Kinnamanin mukaan näin rokotettu kristinuskon mullistavalle sanomalle. Heillä ei näy olevan käsitystä siitä, mitä tekemistä uskolla olisi esimerkiksi heidän ammatillisten kykyjensä ja intohimojensa kanssa.
- Tieteenvastainen. Monille nuorille kristityille on tullut kuva, että usko ja tiede ovat yhteen sopimattomia. Silti he elävät tieteen ja teknologian läpäisemässä kulttuurissa ja näkevät joka päivä, kuinka tiede tuottaa konkreettisia tuloksia. Tiede näyttää lisäksi toivottavan kysymykset ja epäilyt tervetulleeksi, toisin kuin usko.
- Tukahduttava. Eettiset normit erityisesti seksuaalimoraalin alueella tuntuu pidätteleviltä ja rajoittavilta ja pelkiltä ulkokohtaisilta säännöiltä. Neljä viidestä naimattomasta evankelikaalisesta nuoresta aikuisesta on harrastanut seksiä ennen avioliittoa.
- Ulossulkeva. Milleniaalisukupolvi on kasvanut suvaitsevaisuuden ja avoimuuden kulttuurissa, ja siksi kristinuskon väite Jeesuksen ainutlaatuisuudesta on heille kova pala.
- Epäilykset vaientava. Nuoret kristityt ja erityisesti entiset kristityt ovat sitä mieltä, että kirkko ei ole paikka, jossa ilmaistaan epäilyksiä. Heidän mielestään siellä ei ole turvallista myöntää, jos usko joskus tuntuu järjettömältä. Mahdollisesti ilmaistuja epäilyjä ei taas käsitellä tarpeeksi syvällisesti.
Lue lisää Uusi Tie-lehden numerosta 16-17.
Lue myös ”Nuoret ateistit ovat usein entisiä seurakuntanuoria”
