Kirjoittanut
Kun osallistut kirkollisiin tilaisuuksiin, elät pidemmän ja terveemmän elämän, väittää amerikkalaisen Vanderbilt yliopiston professori Marino Brucen tekemä tutkimus.
Amerikkalaisessa Plos One -lehdessä julkaistu tutkimus, Kirkossakäynti, allostaattinen kuorma ja kuolleisuus keski-ikäisillä aikuisilla, tarkasteli 5449 vastaajan osallistumista jumalanpalveluksiin, kuolleisuutta, stressikuormitusta ja sosiaalisen tuen saamista.
Christian Postin (3.6.2017) mukaan professori Marino Bruce kertoo yliopiston julkaisemalla You Tube -videolla, että heidän tutkimuksensa osoitti kirkollisiin tilaisuuksiin osallistumisen tekevän erityisen hyvää 40 – 65 -vuotiaiden terveydelle.
Bruce korostaa, että niillä ihmisillä, jotka eivät käyneet kirkossa lainkaan vuoden aikana, on tutkimuksen mukaan kaksinkertainen todennäköisyys ennenaikaiseen kuolemaan niihin ihmisiin verrattuna, jotka kävivät kirkossa vähintään kerran viime vuoden aikana.
Tutkimuksessa havaittiin, että hengellinen terveys vaikuttaa positiivisesti biologiseen terveyteen uskonnosta riippumatta siellä, missä ryhmä ihmisiä kokoontuu ylistämään, olipa se sitten kirkossa, temppelissä tai moskeijassa.
Kirkot ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat saada sosiaalista tukea, mutta tutkijat alkoivat miettiä, onko myötätunto kenties vielä tärkeämpi tekijä – tunne siitä, että on mahdollisuus tehdä hyvää tai tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.
Professori Bruce paljastaa, että hän haluaisi tulevaisuudessa tutkia pyhyyden käsitettä ja sen vaikutusta ihmisen terveyteen. Hän argumentoi, että jos ihminen arvostaa itseään, hän myös syö paremmin ja huolehtii itsestään.
Viime vuonna julkaistun toisen tutkimuksen mukaan amerikkalaisella naisilla, jotka osallistuvat jumalanpalvelukseen kerran viikossa tai useammin, on viisi kertaa pienempi todennäköisyys tehdä itsemurha kuin naisilla, jotka eivät koskaan osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Tutkimuksen tekijät kehottavatkin psykiatreja ja terveydenhuollon henkilöstöä tutkimaan enemmän uskonnon ja henkisyyden tuomia mahdollisuuksia potilaidensa hoidossa. Heidän mielestään jo ennestään uskonnollista potilasta voisi rohkaista osallistumaan jumalanpalveluksiin, koska se on heille mielekäs sosiaalisen osallistumisen muoto.
