Aleksi Markkanen löysi kutsumuksensa pohtiessaan, mitä haluaisi tehdä loppuelämällään.
Tutkimusten mukaan useat kristityt luopuvat uskostaan viimeistään siirtyessään opiskelemaan yliopistoon – jos siis heillä ei ole ollut paikkaa ja tilaa esittää maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.
Suomen ensimmäisen apologian maisterin J. J. Aleksi Markkasen esittämä ongelma on yksi syy siihen, miksi apologiaa eli uskon puolustusta tarvitaan. Markkanen aloitti viime elokuussa Suomen Evankelisluterilaisen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen (OPKO) osa-aikaisena apologina – ja Suomen ensimmäisenä palkattuna uskon puolustajana.
– Elämme ajassa, jossa sosiaalinen media opettaa keskittymisjänteemme 20 sekuntia pitkiksi. Esimerkiksi Instagramissa ja TikTokissa heitellään meemejä, jotka kyseenalaistavat kristinuskon luotettavuuden ja mielekkyyden, Markkanen kertoo.
Somessa heitellään meemejä, jotka kyseenalaistavat kristinuskon luotettavuuden.
– Väitteet ovat usein niin villejä ja tuulesta temmattuja, etteivät ne kestä pintaa syvempää tarkastelua. Mutta kun ihmisillä ei riitä paukkuja syvempään perehtymiseen, kaikki menee läpi.
Aleksi Markkasen toimenkuvaan kuuluukin kouluttaminen ja sellaisen materiaalin tuottaminen, joka vastaa aikamme kysymyksiin.
– Kierrän ympäri Suomea eri järjestöjen ja seurakuntien kutsumana. Olen kouluttanut esimerkiksi opiskelijoita ja kristillisten koulujen oppilaskuntia. Apologia on kaikkien kristittyjen yhteistä aluetta.
Mutta miten Markkanen itse kiinnostui apologiasta?
– Tulin uskoon lukion ensimmäisellä luokalla. Minut ja kaverini pyydettiin raamattupiiriin, jonka nuorilla oli jotakin sellaista, mitä minulla ei ollut. Jo parin kuukauden päästä ajattelin, että haluan sitä samaa.
Pian uskoontulonsa jälkeen mies alkoi kuitenkin pohtia, oliko kyse vain tunnekokemuksesta, jonka voisi saada muillakin tavoilla.
– Aloin selvittää uskoni perusteita erityisesti kirjoja lukemalla. Kirjastoluokka 23 tuli hyvin tutuksi, ja oma kirjastokin kasvoi.
Tieteellisten todisteiden lisäksi Aleksi pohti kristillisen elämän ydintä ja Jumalan todellista luonnetta. Mikä on kaiken päämäärä? Mihin Jumala on minut kutsunut ja miten tarkoittanut minun elävän?
Kysymykset alkoivat saada vastauksia. Muutama vuosi myöhemmin yliopisto-opintojen ohella syntyi kirja, Jalo soturi (Päivä 2007), johon Aleksi (ent. Jasu) tiivisti löytönsä.
– Opiskeluaikana minua pyydettiin pitämään myös ensimmäinen opetus Kansan Raamattuseuran opiskelijaillassa.
Haluaisin auttaa kristittyjä nuoria kohtaamaan tämän ajan älyllisiä haasteita.
Puhujakutsuja eri seurakuntien ja järjestöjen opiskelijailtoihin tuli lisää, ja Puolustajan polku -nettisivulle syntyi kirjoituksia. Pitkään Aleksi suhtautui apologiaan kuitenkin harrastuksena. Leipätyö opettajana tuntui mielekkäältä – olihan hän nuoresta asti nauttinut siitä, kun pystyi auttamaan toisia ymmärtämään asioita paremmin.
Loppukesästä 2018 Aleksi alkoi arvioida elämänsä tavoitteita uudelleen.
– Pilkoimme vaimoni kanssa takkapuita autotallin takana. Totesimme, että pian olisi 40 ikävuotta lasissa, ja pohdimme, mitä haluaisimme tehdä mahdollisilla seuraavilla 40 vuodella. Mitä haluaisimme nähdä katsoessamme vanhuksina elämäämme taaksepäin?
Aleksin vastaus oli selvä.
– Totesin, että haluaisin auttaa erityisesti kristittyjä nuoria kohtaamaan tämän ajan älyllisiä haasteita. Tykkään opettajan työstä, mutta hyviä ja minua parempia opettajia on muitakin. Sen sijaan apologeja ei tässä maassa hirveästi ole.
Päätös johti siihen, että mies hakeutui opiskelemaan apologiaa kristilliseen Biolan yliopistoon Los Angelesiin ja sai siten virallisen pätevyyden apologin tehtävään.
Varsinainen kutsumuksen ydin on kuitenkin sisäsyntyinen: usko kristinuskon totuuteen.
– Järjellisiä todisteita kristinuskon puolesta tulvii nykyisin joka suunnasta. Esimerkiksi kosmoksen hienosäätö käy yhä ilmeisemmäksi: sadat parametrit osoittavat, että maailmankaikkeus on hienosäädetty toimimaan hyvin kapealla vyöhykkeellä. Lisäksi Raamatun tekstilajeja ja sen aikaista kulttuuria tunnetaan ja ymmärretään jatkuvasti enemmän.
Myös kristinuskon vaikutukset puhuvat maailmankatsomuksen uskottavuudesta.
– Kristinusko on ollut edistämässä niin ihmisarvoa, hyvinvointia, sivistystä, teknologiaa kuin tiedettäkin.
Markkasta harmittaa, että renessanssi ja valistusajattelu ovat ottaneet kunnian tieteen synnystä.
– Tosiasiassa juuret ovat kristillisessä Euroopassa. Kaikista muista kulttuureista puuttui tieteen tarvitsema filosofinen pohja.
Toinen länsimaisen sivistyksen pohja, yhtäläinen ihmisarvo, on niin ikään kristinuskon vaikutusta.
– Pienten ja avuttomien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, oikeus elää oli antiikin Kreikassa kyseenalainen. Esimerkiksi sokeat tytöt päätyivät ilotaloon ja pojat kaleeriorjiksi, mutta kristinuskon vaikutuksesta kehitettiin sokeainkoulut ja pistekirjoitus.
Kreikkalaisessa maailmassa perheenisä oli yksinvaltias, jolla oli oikeus käyttää maksullisten prostituoitujen lisäksi myös palvelijoitaan seksiorjinaan sekä päättää lastensa elämästä.
– Tutkijat ovat löytäneet muinaisesta Roomasta viemäreitä, jotka ovat olleet tukossa sinne heitettyjen tyttövauvojen luista. Tällaisesta barbarismista kristinusko nosti Euroopan sivistykseen.
Aleksi Markkasen on vakuuttanut kristinuskossa kuitenkin ennen kaikkea se, että Raamatun Jumalan olemassaolo selittää parhaiten, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
– Jumala on paras selitys sille, miksi kosmos on olemassa ja miksi mieleen ja ajatteluun voi luottaa. Jumala selittää, miksi on asioita, jotka koetaan objektiivisesti oikeaksi tai vääräksi, sekä miksi näyttää siltä, että elämällä on tarkoitus, arvo ja päämäärä.
