Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen (NNKY) työn tavoitteena on ollut alusta asti naisten ja tyttöjen hengellinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi — ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi.
– Haluamme tavoittaa naisia, jotka kaipaavat elämäänsä merkityksellistä sisältöä. Toivomme, että yhdistyksemme voisi olla erilaisten ja eri-ikäisten naisten ja tyttöjen yhteinen olohuone, Tampereen NNKY:n vs. toiminnanjohtaja Annamari Herranen tuumii.
– Yksinäisyys on suuri haaste niin kuin myös sen kohtaaminen. Olemme vielä hakemassa sitä muotoa, miten vastaisimme siihen, mutta haluaisimme olla lisäämässä yhteisöllisyyden kokemusta.
Työ Tampereen NNKY:ssä on laaja-alaista ja monipuolista. Toiminta jakaantuu hengelliseen tavoittavaan toimintaan, kristillissosiaaliseen palvelutyöhön ja jäsenille suunnattuun toimintaan.
Viikko-ohjelmassa on maahanmuuttajille suunnattua kielikoulutusta ja keskusteluryhmiä, Itu-työ tarjoaa tukea kriisiraskaustilanteissa ja abortin läpikäyneille, perhetyössä tarjotaan eri ryhmissä sekä vertaistukea että ammatillista apua vanhemmuuden haasteisiin. Gospel-lattareiden tavoitteena on paitsi parantaa naisten hyvinvointia myös auttaa kehollisen ilmaisun kautta hyväksymään itsensä ja kehonsa. Lisäksi ohjelmassa on monta muuta kaikille avointa toimintamuotoa ja tilaisuutta sekä ammatillista terapiatyötä.
Rajat ylittävä allianssihenkisyys
NNKY on ollut alusta asti vahvasti allianssihenkinen. Suomen NNKY perustettiin 1896 — aikana, jolloin sosiaalinen ja hengellinen herääminen oli muutoinkin nousussa. Sitä olivat perustamassa luterilaiset ja vapaakirkolliset naiset. Luterilaisilla naisilla ei ollut välttämättä tilaa palvella kirkossa, joten he etsivät muita keinoja palvella kristittynä. Allianssikristillisyys ei piitannut opillisista eroista.
Näyn pohjana on Raamatun jae: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak. 4:6).
– Tampereen NNKY perustettiin vuonna 1903. Näkymme on pysynyt ennallaan, eli reagoimme naisten ja lasten yhteiskunnallisiin tarpeisiin, joita muut eivät ehkä huomaa. Tampereen NNKY:n alkuaikoina pioneerityötä olivat orpokodin perustaminen punaisten orvoille ja Tampereelle muuttaneiden tehtaantyttöjen tukitoiminta. Tällä hetkellä pioneerityötä tehdään abortin läpikäyneiden ja kriisiraskauksien parissa, Herranen avaa.
– Tampereen NNKY:n maahanmuuttajatyö on pääosin kotouttavaa kielenopiskelua. Koen, että olemme siinä ajanhermoilla. Kursseillamme annetaan arvoa myös sellaisille opiskelijoille, jotka eivät koulumaisessa ympäristössä pärjää. Opiskelijoissamme on useita, joiden oppiminen etenee hitaasti.
Tie johtajuuteen avautui yllättäen
Annamari Herranen ei ole aina kokenut kutsumusta johtajan tehtäviin. Lamavuosina 1990-luvulla hän jäi työttömäksi juristin työstä ja joutui sen vuoksi käymään henkisesti kovan koulun.
Myöhemmin työllisyyskoulutuksessa hän sai palautetta, jonka mukaan hän soveltuisi hyvin järjestöjohtajaksi tai vaikuttamistyöhön.
– En kiistänyt arvioinnin tuloksia, mutta en myöskään nähnyt reittiä tehtävään. Siihen aikaan olin Itu-työssä vapaaehtoistyöntekijänä, Herranen kertoo.
Pikkuhiljaa polku kuitenkin on avautunut. Herranen on työskennellyt sekä osa-aikaisena että täysipäiväisenä toiminnanjohtajana yhteensä noin 5 vuoden ajan. Palkkatyö Tampereen NNKY:llä alkoi vuonna 2009.
– Vaikeista elämänvaiheista on ollut paljon hyötyä työssä NNKY:llä. Toimintamme piirissä on paljon erilaisista taustoista tulevia naisia.
Johtajuus vaatii jatkuvaa kehittämistä
Annamari Herranen peräänkuuluttaa ammattijohtamista. Hän on kokenut tärkeäksi GLS-konferenssien kautta saatavan innoituksen, motivaation ja kehittymisen.
– GLS-konferenssien todella tärkeä missio on ammattijohtajuuden rakentaminen. Uskovalle sairaanhoitajalle, lentäjälle tai autonasentajalle on itsestään selvää, että usko ei riitä, vaan pitää myös opiskella ammatti. Johtamisessa sitä ei usein nähdä.
– GLS arkipäiväistää johtajuuden hyvässä mielessä. Syntyy ymmärrys, että omaa johtajuuttaan voi kehittää. Jokainen tekee virheitä, mutta niistäkin voi oppia.
Herrasen mukaan työllä pitää olla merkitys ja on tärkeää, että voi kokea kutsumusta työhönsä.
– Koen olevani yksi lenkki yli satavuotisessa pitkässä ketjussa. Haluan tukea omalla työlläni yhdistyksen ja yksilöiden kutsumusta.
– Yhdistyksen hallintoon liittyvissä tehtävissäni oman työn merkitys ei näyttäydy samalla tavoin välittömästi kuin käytännön palvelutyössä, mutta koen silti, että olen mahdollistamassa jotain itseäni suurempaa.
