Kirjoittanut
Miss Universum, Anne Pohtamo-Hietasen elämä on kuin draaman käsikirjoitus. Ujosta tytöstä tuli koko maailman missi ja lopulta evankelista. Elämän pienet ja suuret kokemukset kiteytyvät kahteen sanaan: Johdatus ja rukousvastaus.
Vuoden 1975 Miss Universum, Anne Pohtamo-Hietasen puhuessa, kuulostaa kuin hänet olisi pudotettu ennalta määrättyyn käsikirjoitukseen. Ujosta tytöstä tuli koko maailman missi ja lopulta evankelista. Elämän suuret ja pienet kokemukset, maalliset ja hengelliset, kiteytyvät kahteen sanaan: Johtatukseen ja rukousvastauksiin.
– Tulee tilanteita, jossa huomataan selkeästi, että olemme saaneet kulkea ennalta valmistetuissa töissa. Kyllä Jumala tietää, miten nämä kuviot pitää mennä. Sitten rukoiltuamme havahdumme, tässä se rukousvastaus tuli. Näin sen piti mennä Herran tavalla, eikä aina niin kuin me ajattelemme, sanoo Anne.
Hän katselee menneisyyttään hyvällä mielellä. Se, että hänen vuosikymmenten takainen voittonsa vieläkin sykähdyttää ihmisiä, saa hänen iloiseksi.
Lasten ollessa pieniä, tuli tunne, että en äitinä ja kasvattajana riitä. Oli kokeiltu kaikkea, toisinaan hyvällä, toisinaan kiukun kanssa. Kärsivällisyys loppui.
– Näitä ihmisiä sykähdyttää ajatus, että Suomi pääsi maailman tietoisuuteen sitä kautta. Minulle itselleni se oli aikuisuuden pikakurssi. Olin nuori, ujo tyttö, mutta kielitaito oli suurena apuna minulla, hän muistelee.
Missivuosista on jo 43 vuotta ja uskoontulostakin neljännesvuosisata. Missistä on tullut tehokas pakkaus, jossa yhdistyvät evankelista, aviopuoliso, äiti ja isoäiti.
– Minulla on ihana 2,5-vuotias lapsenlapsi, suloinen ja vilkas. Varaan hänelle yhden päivän viikossa, niin että hoidan häntä. Syntyy ihana vuorovaikutus ja välittäminen. Kun hän tuli eilen äitinsä kanssa kaupasta, sain kukkia. Se oli herkkä hetki.
– Kauan me rukoilimme lastenlasta! Mikä ihana rukousvastaus, kiteyttää Anne, availlessaan arkisia rukousvastauksiaan Radio Dein Minä uskon -ohjelmassa Maija Hurrille.
– Neljän lapsen äitinä minulla on ollut paljon haasteita. Lasten ollessa pieniä, tuli tunne, että en äitinä ja kasvattajana riitä. Oli kokeiltu kaikkea, toisinaan hyvällä, toisinaan kiukun kanssa. Kärsivällisyys loppui. Mikään ei tuntunut menevän läpi. Mutta rukous kannattaa ja kantaa aina. Niinpä vein lastani ja itseäni Herralla tässä vaikeassa tilanteessa. Ja Herra vastasi ihmeellisellä tavalla, ei vain siihen hetkeen, vaan sitä jatkui aina vaan eteenpäin.
– Saan vielä tänäkin päivänä olla lapseni luottohenkilönsä ja asiat ovat hyvin. Luottamus on vain kasvanut näinä vuosikymmeninä.
Elämän johtotähti
Anne puhuu mielellään Jumalasta, sanasta ja voimavaroista, joita tästä yhtälöstä saa. Ja siitä kuinka Jumala tietää parhaiten ja Häneen jokaisen pitäisi luottaa.
– Eikä sen pitäisi olla vaikeaa, sanoo Anne.
Sen voisi ehkä määritellä jotenkin niin, että usko Jumalaan on henkilökohtainen, mutta apu on yhteinen. Lauluntekijän sanoin: Se toimii, se toimii!
– Jumala kutsui minua väkevästi sanansa kautta. Polvistuin ja rukoilin: Jeesus tule mun elämääni, ja anna syntini anteeksi. Sain syvän rauhan sisimpääni siinä hetkessä, se oli konkreettista. Päivittäin ole ollut vuorovaikutuksessa ja rukoillut, saanut saanut rukousvastauksia. Ystäviä ja sukulaisia on tullut uskoon, ihmisiä on parantunut. Itselläni on tilanteita, joissa koen saaneeni konkreettisen avun Herralta, kun ei ole ollut enää omia voimavaroja.
– Se on takuuvarmaa, koska Jumala ei voisi toimia toisin. Hän rakkaudessaan tulee meitä lähelle, kun me vaan huudamme häntä apuun, huudamme elämäämme. Viekää vain kaikki asianne rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, pysytte Jeesuksessa Kristuksessa.
– Hän, Jumala, haluaa tulla jokaisen elämään! Olen kiitollinen, että hän on minun elämäni johtotähtenä.
Kaikki ei ole kaunista ja ihanaa
Anne Pohtamo on toiminut kolme vuotta Suomen Raamattuopiston naistyön koordinaattorina. Hän tekee työnään naistenpäiviä, laatii suunnitelmat, tarjoaa niitä seurakuntiin, osallistuen niihin myös itse OlenNainen-tapahtumissa Aino Viitasen kanssa. Vaihtoehdoksi seurakunnille tulee nyt uusi luentopari, Tuula Portin ja Sari Savela.
– Myytiin aika nopeasti eioota. Nyt meillä on kaksi tasaveroista tiimiä, joilla on ihan erilaiset luentotarjonnat. Joten valinnanvaraa on enemmän.
Päivittäin ole ollut vuorovaikutuksessa ja rukoillut, saanut saanut rukousvastauksia. Ystäviä ja sukulaisia on tullut uskoon, ihmisiä on parantunut.
– Tuula on ollut sairaalateologina pitkään. Hänellä on sielunhoidollisia aiheita ja paljon asiaa miten elämä satuttaa -aihepiirista. Päätoimittaja Sari Savelalla on omakohtaista kokemusta uupumuksesta. Hän kertoo, miten siitä toivutaan uuteen alkuun ja miten rukous kannattaa.
Huhtikuun toisena viikonloppuna järjestetään SRO:n Hyvän äärellä -naistenpäivät. Anne Pohtamon aiheena on siellä ihanne ja todellisuus, jossa on myös paljon antia nuorille.
– Siellä kysytään, mitä some saa aikaan? Somessahan näytetään itsestä usein vain hyvä puoli, mutta elämässä on se toinenkin puoli, aallonpohja joka on elämässä todellista, kertoo Pohtamo, ja muistuttaa että realismissa olisi hyvä pysyä.
– On tärkeää puhua siitä, miten sieltä noustaan, mitä sana lupaa.
Suomen Raamattuopiston (Helsingintie 10, Kauniainen) Hyvän äärellä -naistenpäivät 13.-15.4.2018. Aineena Ihanne ja todellisuus. Puhetta ja keskustelua naiseen kohdistuvista paineista: Hyväskynkö tunteeni? Hyväksynkö itseni? Miltä näytän toisen silmissä? Rakastaako Jumala minua?
