Antero Laukkasen hengellinen perintö: Jumala etsii sydämiä, ei staroja tai upeita ihmisiä

Missä on sukupolvi, joka haluaa ottaa viestikapulan ja jatkaa meidän työtämme, jotka tekevät lähtöä? Parantumattoman sairauden kanssa taisteleva Antero Laukkanen toivoo, että hänen elämänsä olisi voinut kiinnittää ihmisiä Jumalaan.

Lokakuussa Radio Deissä jatkuvan Majatalon tarinoita -ohjelmasarjan uusi kausi alkaa lauantaina 7. lokakuuta entisen kansanedustajan Antero ”Mooses” Laukkasen vierailulla. Ohjelma on äänitetty keväällä 2023. Majatalon tarinoita ovat vieraan kanssa kertomassa Jukka Jämsen, Ari Koivulahti, Ilkka Puhakka ja Pekka Simojoki.

Koska tarinoista on kyse, Antero Laukkaselta kysyttiin, millaisia eväitä hän on saanut elämään ja millaisia eväitä hän haluaa muille jakaa?

– Yksi elämää kantava murrosvaiheen oivallus oli se, että kristityt ovat maailman ihmeellisin kansa. He näkevät vasta kun sulkevat silmänsä. Tämä vei minut rukouselämän uuteen pohdintaan. Lopulta merkittävintä on se, mikä ei näy, suhteessa siihen, mikä näkyy, Laukkanen sanoo.

”Kristityt ovat maailman ihmeellisin kansa. He näkevät vasta kun sulkevat silmänsä.”

– Vuonna 1992 yhtenä yönä näin näkymättömän maailman tavalla, josta en tiennyt yhtään mitään. Tuntui, että Pyhä henki kysyi niin kuin profeetoilta, että mitä sinä näet. Ja minä sanoin, että en yhtään mitään.

– Silloin Pyhä henki sanoi: ”Aivan oikein, et ole nähnyt enää pitkään aikaan yhtään mitään.” Se oli minun kohtalon yöni, jossa tajusin, että en ymmärrä rukouselämästä yhtään mitään. Pääsi suuri itku ja elämäni tärkein rukous: ”Jumala vie minut rukouksen maailmaan ja opeta minua rukoilemaan.”

Sen yön jälkeen Antero Laukkanen herätettiin kahden ja puolen vuoden ajan joka aamu kello neljä katselemaan ”sitä näkymätöntä maailmaa”.

– Opin, että on paljon mahdollista, että minusta tulee näkymättömän maailman näkymätön kuuluisuus. Opin kuuluisuudesta jotain aivan uutta, Laukkanen muistelee.

Ei ole hengellistä elämää ilman alttiiksi annettua elämää

Pekka Simojoki haluaa tietää, onko Antero Laukkasella joku hengellinen isä tai hengellinen äiti.

– Kotkavuoren pariskunta, joiden kautta tulin uskoon vuonna 1970, asui samassa kerrostalossa kuin me. He olivat nuori pari, jolla itsellään oli kaksi lasta. He näkivät meidät villit lapset, jotka oltiin aina lähinnä pahanteossa, ja alkoivat pitää pyhäkoulua, tyttökerhoa ja poikakerhoa.

Minäkin sinne sitten löysin tieni. He ovat minun idolejani. Heidän alttiiksi annettu elämänsä oli se, joka on jäänyt kuin poltinraudalla sydämeeni. Ei ole mitään hengellistä etenemistä, elämää tai työtä ilman alttiiksi annettua elämää. Jumala etsii vain sydämiä. Hän ei tarvitse mitään staroja, hienoja ja upeita ihmisiä.

”Entisajan apostolit liikkuivat vankilasta vankilaan mutta nykyään apostolit kulkevat Hiltonista Hiltoniin.”

Antero Laukkanen kokee itse olevansa palvelija ja haluaa sitä myös mielellään olla.

– Olen huomannut, että kaikki minun loistavat ideani ovat tiimissä parantuneet. Se lähtee siitä, että tulee ihmisten luo. Ei muuttamaan maailmaa vaan palvelemaan ja yhdessä löytämään sen, miten maailma muutetaan. Tämä oli Jeesuksen suuri opetus. Hän kutsui opetuslapsia ja sanoi, että tule ja seuraa minua. Minä teen sinusta ihmisten kalastajan.

– Siitä on kyse johtajuudessa. Ystäväni kerran sanoi, että entisajan apostolit liikkuivat vankilasta vankilaan mutta nykyään apostolit kulkevat Hiltonista Hiltoniin. Ajattelin, että toi on niin totta. Alkuaikoina johtajaksi ei kukaan pyrkinyt, koska johtajat aina syötettiin ensin leijonille, niin ei ollut hirveätä tunkua.

Ketkä ottavat viestikapulan lähtöä tekeviltä?

Antero Laukkanen kertoi vuonna 2022 sairastuneensa parantumattomaan ALS-tautiin. Sairaus on edennyt nopeasti. Viikonloppuna Laukkanen kertoi Facebookissa vierailusta neurologin luona. ”Kuulimme tutun diagnoosin, mitään ei ole tehtävissä sairaus etenee nopeammin kuin odotettiin.” Hän oli myös käynyt tutustumassa Terhokotiin ja kuullut, millaista voisi olla hyvä kuolema.

”Kuulen, kuolema kolkuttaa ovella. En avaa. En halua avata. Haluni elää on suurempi kuin haluni kuolla. Mitä teen? Teen sen mitä olen lähes koko elämäni tehnyt, käännyn elämän ja kuoleman Herran puoleen ja vetoan hänen armolliseen sydämeensä”, Laukkanen kirjoittaa Facebookissa ja kertoo haluavansa avata oven – elämälle.

”Kysymys ei lopulta ole siitä, kuolenko minä vai elän, vaan siitä, tuleeko Jeesus suureksi elämäni kautta.”

Keväällä äänitettyä Majatalon tarinoita -ohjelmaa isännöivä Ari Koivulahti heittää ilmoille kysymyksen oman elämän kapulan siirtämisestä seuraaville polville. Miten se tapahtuu Antero Laukkasen elämässä?

– Toivoisin, että jonain päivänä täällä istuisi ihmisiä ja he sanoisivat, että oli semmoinen Mooses Laukkanen, joka sanoi näin ja näin – ja se kiinnitti elämäni Jumalaan.

– Ja sitten toivoisin, että elämäni voisi olla niin täynnä Jeesusta, että joku kokisi sen seuraamisen arvoiseksi sillä tavalla, että olisi kädet ojossa valmiina ottamaan kapulaa vastaan. Eräs amerikkalainen johtajuuskouluttaja hiljattain sanoi, että viestikapula kyllä on, mutta onko vastaanottajia? Missä on se sukupolvi, jonka kädet ovat ojennettuna, että haluan jatkaa näiden tietä ja työtä, jotka tekevät lähtöä tästä?

– Ajattelen tässä omassa tilanteessani, jossa mietitään kuolemaa ja valmistaudutaan kuolemaan: tämä vie miettimään aika syviä myös Jumalan kanssa keskustellessa. Sitten loppupäätelmä on tämä: kysymys ei lopulta ole siitä, kuolenko minä vai elän, vaan siitä, tuleeko Jeesus suureksi elämäni kautta. Se on se, mikä kiinnostaa Jumalaa ja lopulta se kiinnostaa myös minua itseäni.

Kuuntele Majatalon tarinoita Radio Deistä lauantaisin klo 17.03 ja uusintana keskiviikkoisin klo 20.03 sekä tallenteena Dei Plus -palvelusta.