Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Antti Nylén: ”Kuolema on yhteiskunnassa sairaalloisen kiinnostuksen kohde”

 

Kuva: Susanna Salo

Katolilainen esseisti ja suomentaja Antti Nylén kertoo keskiviikkona ilmestyvän Elämään-lehden haastattelussa vakaumuksestaan ja kirkkokäsityksestään. Hän pohtii myös syntymän ja kuoleman ulottuvuuksia.

Nylén sanoo, että ”iltapäivälehdet riemuitsevat jokaisesta uudesta perhesurmasta”. Kuolema on hänen mielestään yhteiskunnassa sairaalloisen kiinnostuksen kohde.

– Kuolemaa pitäisi kunnioittaa ja sen äärellä tulisi hiljentyä. Roskalehdet sen sijaan ovat innoissaan: ”Saadaan mahtavat lööpit”.

– Kristus, joka myös kuoli brutaalisti, on yksi hahmo samaa tematiikka. Hänen tapauksessaan taustalla on kuitenkin yllätyksenä ylösnousemus. Iltapäivälehtien otsikoissa perhesurmat levitellään kaikkien ihailtaviksi, mutta mysteeri puuttuu, Nylén analysoi.

IK-opisto neliöb. 21.10.-3.11.

– Se on sairaalloista uteliaisuutta vailla päämäärää.

Syntymäkin on saanut Nylénin ymmälleen. ”Kuka tai mikä antaa elämän? Haluaisin kuulla ateistin vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen”, hän tivaa viime keväänä ilmestyneessä teoksessaan Tunnustuskirja.

– Ihmettelin ensimmäisen lapseni syntymää. En vieläkään ymmärrä, miten jotkut voivat suunnitella lapsien saamista jo nuorena. Minulla ei koskaan ollut sellaisia ajatuksia. Ajattelin omistaa elämäni runoudelle, kirjallisuudelle. Perhe oli järkytys. Ajattelin, että ei mulle pitänyt käydä näin.

Nylénin järkytys oli kuitenkin onnellista laatua.

– Ei se ollut mitään tunnekuohua. Siihen tiivistyi joitakin mietiskelyjä. Se oli voimakas kokemus, mutta se ei muuttanut käyttäytymistäni tai luonnettani.

Tunnustuskirjassa Nylen kuitenkin toteaa lapsen syntymän ”muuttaneen hänet kokonaan”. Se oli viimeinen naula agnostikonarkkuun.

– Se oli hitaasti vaikuttava myrkky, joka käänsi ajatukset.

Nylén kertoo, että varsinaisesti hänet teki kristityksi oma kaste.

”Minut oli, tahtoani tiedustelematta tietysti, vauvana kastettu ja liitetty luterilaiseen kirkkoon.  Mutta pian sen jälkeen vanhempani erosivat ja erottivat minutkin kirkosta, edelleen minulta kysymättä. Kuitenkaan yhdessä asiassa ei kysytty kenenkään mielipidettä. Kaste jäi voimaan”, hän muotoilee asian Tunnustuskirjassa.

– Kääntymiseni oli myös luovuttamista. Että ei tässä kannata pidempään vaivata päätään. Se keskittyi pääsiäisen draamaan, Nylén kertoo.

Lue Antti Nylénin haastattelu kokonaan Elämään-lehdestä 10/2013.

 
Artikkelibanneri perussanoma