Kirjoittanut
– Suomessa väitellään nyt rasismista, mutta niin kauan kuin puhe on pelkkää toisten syyttelyä, se on arvotonta, kirjoittaa Antti Nylén.
Esseisti Antti Nylén ottaa Valomerkki-sivustolla kantaa ajankohtaiseen aiheeseen: keskusteluun suvaitsevaisuudesta ja rasismista.
– On tuomittava rasismi ehdottomasti: se on nähtävä myös itsessä, omissa teoissa. On esimerkiksi nähtävä, että halpojen vaatteiden ja halvan elektroniikan ostaminen on paitsi luonnonsuojelurikos, myös karkean rasistinen teko. Noiden tavaroiden menneisyydessä – ja usein myös tulevaisuudessa Afrikan kaatopaikoilla – on ihmiskohtaloita, joita emme kestäisi katsoa, jos kysymys olisi ”meistä”, Nylén huomauttaa.
Hän pohjustaa kirjoituksensa paavi Franciscuksen kiertokirjeeseen, joka julkaistiin kesällä.
”Käytännössä siedämme sitä, että jotkut ovat enemmän ihmisiä kuin toiset, ikään kuin heillä olisi syntyessään enemmän oikeuksia”, paavi kirjoitti.
– Paavi vaatii kääntymystä, uhria, rakkautta. Hän vaatii mahdotonta. Hän ei lisää Jeesuksen ehdotuksiin mitään. Ja nytkö kristillinen aika vihdoin alkaisi?
– En usko, Nylén jatkaa.
– Pelkään, että ihmiskunta jättäytyy kärsimyksen ja kuoleman tielle jättämättä maan päälle ristiäkään pystyyn.
– Kuitenkin kaikista sanoista kristillisin on ”kuitenkin”. Se täytyy lausua taas. Epätoivo ei ole toivon poissaoloa. Ehkä se on vain todellisuuden karaisemaa toivoa, Nylén kirjoittaa.
Lue Nylénin kirjoitus kokonaan tästä
