Kirjoittanut
Uusi kalenteri on herättänyt paljon ihmetystä ja se saanut osakseen runsasta kritiikkiä. Ylhäisin mielestä kalenteri henkii uushenkisyyttä ja siitä puuttuu joulun kirkas sanoma.
Raamatunlukijain Liiton raamattutyön koordinaattori ja teologian maisteri Anu Ylhäisi on yksi Seurakuntalainen.fi -sivuston blogisteista. Hän kritisoi viimeisimmässä kirjoituksessaan Näin enkelin ja itkin pääkaupunkiseudun seurakuntien uutta koteihin jaettua joulukalenteria. Blogikirjoitus on saanut runsaasti lukijoita ja monet ovat samaistuneet sen ajatuksiin sosiaalisessa mediassa.
Ylhäisi keskusteli kalenterista Seurakuntalainen.fi -sivuston päätoimittajan Sari Savelan kanssa Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Mihin Ylhäisin huomio kiinnittyi kun hän näki kalenterin ensimmäisen kerran?
– Enkelihahmoon, johon varmaan jokaisen katse kiinnittyy ensimmäiseksi. Hän on hyvin hallitsevana kaupunkimaiseman yllä: tanssiva enkeli, jolla on silmät kiinni. Minun mielestäni hänen kasvonsa ovat jopa pelottavan näköiset – hänellä on hyvin sisäänpäinkääntynyt ilme, Ylhäisi kuvailee.
Ylhäisi kertoo olevansa ”herkällä sydämellä” uushenkisten asioiden kanssa. Hän on valmistellut Raamatunlukijain Liitossa materiaalia, jossa käsitellään kristinuskon perusasioita ja otetaan huomioon myös, mitä uushenkisyydessä opetetaan. Usein uushenkisyydessä käytetään kristillisiä termejä uudella tavalla: on esimerkiksi enkeleitä, mutta ne evät ole ollenkaan sitä, mitä Raamattu opettaa.
– Olen joutunut tutustumaan uushenkisyyden maailmaan tämän työtehtäväni kautta ja olen katsellut kaikenlaisia videoita ja muuta materiaalia. Kun näin tämän kuvan, se näytti jotenkin pelottavan tutulta siitä maailmasta katsottuna.
– Ja olen kuullut myöhemmin niiltä, joilla on uushenkisyystaustaa, että olen ihan oikeassa: tässä on ihan selvät merkit siitä, Ylhäisi kertoo.
Enkeli vaikuttaa itsenäiseltä toimijalta
Ylhäisi kokee erityisen ongelmalliseksi kuvaan liittyvän tekstin, jonka voi tulkita viittaavan enkelin toimijuuteen itsenäisenä hahmona.
– Kalenterin toisella puolella oleva kuvittajan teksti toi minulle todella kyyneleet silmiin. Hän kirjoittaa: ”Tanssiva enkeli on voimakas, itsenäinen olento, uuden elämän airut, joka ilmoittaa ainutlaatuisesta rakkaudesta ja tuo maailmaan iloa ja energiaa.”
Ylhäisin mukaan kalenterissa ei kerrota tarpeeksi selvästi, mikä on se sanoma, jota enkeli edustaa.
– Tulee sellainen kuva, että tämä enkeli tuo jonkun oman sanomansa – hän on se, joka tuo ilon ja energian tähän maailmaan. Tämä kuulostaa samanlaiselta kuin miten uushenkisyydessä enkeleitä käsitellään: ne ovat jumalallisia hahmoja, joita ihmiset voivat pyytää avukseen.
– En myöskään nähnyt missään Jeesusta. Avasin kaikki luukut, koska ajattelin, etten voi tämän pelkän kuvituksen pohjalta lytätä kalenteria. Sielläkin kohtaa, missä Jeesus tulee teksteissä esiin, se on joko todella vaikeasti ymmärrettävää – täytyy todella olla teologista ymmärrystä ja tietoa Raamatusta – tai sitten sanaleikit ovat mielestäni jopa mauttomia.
Savela kertoo, että hänelle itselleen ei tule mieleen uushenkisyys, kun hän katsoo kalenterin kuvaa.
– Tämän voi nähdä myös sellaisena, että enkeli on kuin taivaallista sotajoukkoa, joka laskeutuu alas ja ilmoittaa suuren ilon, hän sanoo.
Kuvan taustalla näkyy Helsingistä tuttuja nähtävyyksiä kuten Johanneksen ja Paavalin kirkot. Kuvasta löytyy myös jouluisia elementtejä ja siinä on kuvattu Golgata kolmine risteineen.
– Visuaaliset elementit ovat toisaalta aika perinteisiä, Savela arvioi.
– Kyllä. Ja nyt minunkin täytyy sanoa, etten ole mitenkään sitä vastaan, että asioita kuvitetaan tai sanoitetaan uudella tavalla, Ylhäisi selittää.
– Sitähän meidän pitääkin tehdä. Olen itse teologian maisteri ja ollut raamattutyössä pitkään, eli aika hyvin pystyn nappaamaan kaikenlaisia kristillisyyteen tai Raamattuun liittyviä viittauksia, vaikka ne olisivat vain sivulauseessa huomautettuja. Mutta mitä tästä saa ihan tavallinen seurakuntalainen, joka käy kirkossa ehkä juurikin jouluna, jos silloinkaan enää?
Seurakunnissa tarjolla uushenkisyydestä kumpuavaa toimintaa
Ylhäisi näkee kalenterin osana laajempaa kehitystä, jossa seurakunnat ovat alkaneet omaksumaan uushenkisyyteen liittyviä elementtejä eivätkä osaa vetää rajaa sen jättämiseksi toiminnan ulkopuolelle.
– Seurakunnissa on tarjolla tarot-kortteja, joogaa, äänimaljarentoutuksia – yhdessä seurakunnassa jopa joulunajan ilmoituksissa.
– Olen tavannut ja haastatellut uushenkisyydestä kristityiksi kääntyneitä, ja heille on todella vakava asia, että tällaisia asioita tuodaan kristilliseen seurakuntaan. Näistä pitäisi ehdottomasti sanoutua irti. Henkilökohtaisesti pidän sitä vaarallisena, mutta heille, joilla on taustaa uushenkisyydessä, se on elämän ja kuoleman kysymys. Nämä ovat sitä pimeyttä, jossa he ovat ennen olleet ja josta he ovat päässeet pois.
Ylhäisi kertoo eräästä entisestä tarot-korttien tulkitsijasta ja meediosta, joka kuului luterilaiseen kirkkoon tullessaan uskoon.
– Hän huomasi, että seurakunnassakin puhuttiin tarot-korteista ja laittoi heille kysymyksen saadakseen tietää, mistä siinä oli kyse. Kukaan ei kuitenkaan vastannut hänelle.
Ylhäisi kertoo myös toisesta ihmisestä, joka kertoi toimineensa reiki-hoitajana, vaikka oli töissä seurakunnassa. Tämä kertoi maininneensa asiasta työkavereilleen, mutta kukaan ei sanonut siitä mitään.
– On huolestuttavaa, että hälytyskellot eivät ala soida, kun tulee tällaisia vieraita elementtejä vastaan. Ne vievät vähitellen tosi synkkään pimeyteen. Sieltä on pitkä matka tulla takaisin – siihen tarvitaan pitkä prosessi.
Teksteihin kaivataan sanoman selkeyttä
Savela kysyy, mikä luukkujen takana olevista testeistä oli Ylhäisin mielestä erityisen hälyyttävä?
– Erityisesti ne, joissa viitataan suoraan Raamattuun ja sekoitetaan asioita. Esimerkiksi luukku 24 eli: ”Jeesus tulee! Älä Herran nimessä ole ainakaan valmis!” Ymmärrän tämän sanaleikin. Tämä voi kuulostaa hauskalta. Tällaista voisi jossain teologien yhteisessä saunaillassa heittää yhdessä vitsinä, Ylhäisi arvioi.
– Mutta tämä menee ihmisille, jotka eivät välttämättä tiedä oikeasti, mikä se joulun sisältö on, ja mikä Raamatun sanoma näissä asioissa on: että odotamme Jeesusta yhä tulevaksi. Se ei ole vain joku jouluun liittyvä juttu.
– Kalenteri kolahti postiluukusta valvomisen sunnuntain jälkeen. Tuolloin juuri kehotetaan valvomaan ja olemaan valmis Jeesuksen takaisin tulemiseen. Tämä kääntää asian mielestäni päälaelleen.
Ylhäisin mukaan kalenteri sortuu tekemään liian vaikeita aforismeja ja vitsejä lukijoilleen. Toinen Ylhäisin mielestä epäonnistunut teksti liittyy Jeesuksen ihmiseksi syntymiseen:
– ”Sana tuli lihaksi: Hirveä sotku!” Tässäkin ilmaistaan merkittäviä asioita Jeesuksesta ja joulun sisällöstä, mutta siitä tehdään huumoria. Jollekin voi toki tulla mieleen, että tämä on jotain kristillistä – jotain, mitä kirkossa on sanottu.
Ylhäisi ei löydä teksteistä Vapahtajaa, joka tuli maailmaan ihmisten pelastukseksi. Hän sanoo, ettei ruvennut analysoimaan kaikkia tekstejä tarkemmin. Ne vain vahvistivat käsitystä, joka tuli kuvasta ja takapuolella olevasta tekstistä.
– Olisi hienoa, jos kotien kristillistä kasvatusta tuettaisiin. Voisi olla uudella tavalla sanottuja ja kuvitettuja asioita, jotka olisi kerrottu sillä tavalla, että lapsikin ymmärtäisi, mistä joulussa on kyse.
– Kalenterissa voisi olla todella kiinnostavia ajatuksia siitä, miten Jeesuksesta on puhuttu jo satoja vuosia ennen kuin hän on syntynyt, ja mitä hänestä on luvattu. Tai millaisia paimenet olivat, ja mikä heidän asemansa oli. Olisi paljon mielenkiintoista tietoa, jonka voisi sanoittaa kivasti. Voisi siellä vitsejäkin olla, mutta ei mauttomia, Ylhäisi pohtii.
Savela huomauttaa, että joidenkin luukkujen teksteissä on kuitenkin myös suoria mainintoja Jeesuksesta.
– Jos katsoo sellaisilla silmälaseilla, että etsimällä etsii kristillistä sanomaa, niin onhan täällä esimerkiksi yhdessä luukussa: ”Joulu kuten vauvan itku ei jätä rauhaan – se on sen tehtävä”, toisessa: ”Kristitty on se, joka odottaa jo jotakin tapahtunutta. Kristus on jo ylösnoussut” sekä ”Joulu on läpinäkyvä. Ikkunasta näkyy Golgatalle asti.”
Ylhäisi myöntää, että joukossa on parempiakin tekstejä.
– Mutta tässäkin ajattelen, että muistavatko ihmiset mikä on Golgata? Se voi olla tuttu, mutta miksi se on joulukalenterissa? Totta kai ihmiset oivaltavat jos he jäävät miettimään. En haekaan sellaista äärimmäistä yksinkertaisuutta vaan sanoman kirkkautta, hän selittää.
Pääkaupunkiseudun lisäksi joulukalenteria on jaettu tänä vuonna myös Keravalla, Turussa, Kaarinassa, Seinäjoella, Kouvolassa, Vaasassa ja Kuopiossa. Kalenterin tekstit on tehnyt kirjailija Antti Nylén ja kalenterin on kuvittanut Ilja Karsikas.
