Kirjoittanut
Dosentti Olli-Pekka Vainio kirjoittaa Areiopagi-verkkolehdessä, että inkvisitio ei käytännössä poikennut muista oman aikansa eurooppalaista tuomioistuimista, muuten kuin ehkä juuri edistyksellisyytensä puolesta. Uhrimäärät ja kertomukset kidutuksista ovat propagandakirjallisuuden vahvasti liioittelemia.
Pitkään eläneen käsityksen mukaan erityisesti Espanjan keskiaikainen inkvisitio on esimerkki uskonnollisen fanatismin synkistä seurauksista, johon kuuluivat niin julmat kidutusvälineet, noitaroviot kuin tieteellisten kirjojen polttaminen.
Helsingin yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä teologian tohtori Olli-Pekka Vainio kirjoittaa Areiopagi-verkkolehdessä 2.9., että tällainen ”painajaismainen kuva perustuu kuitenkin epäilyttäviin lähteisiin”, nimittäin Espanjan ja katolisuuden vastaiseen propagandakirjallisuuteen.
Sekä inkvisition kuolemaan luovutettujen ihmisten lukumäärät että kertomukset kidutuksista ovat uusimman historiantutkimuksen mukaan vahvasti liioiteltuja. Inkvisitio ei myöskään ollut erityisen tiedevastainen: kirjaroviolle päätyi lähinnä protestanttien kirjallisuutta sekä pornografiseksi luokiteltua materiaalia.
Vaikka Vainio ei kiellä inkvisition ilmiselviä vääryyksiä, hän muistuttaa, että inkvisitio ei poikennut käytännössä oman aikansa eurooppalaisista tuomioistuimista. Sitä voidaan jopa kuvata omana aikanaan edistykselliseksi instituutioksi. ”Inkvisitiolla voidaan nähdä myös keskeinen rooli prosessioikeuden kehityksessä, jossa kuulustelu on tarkkaan säädelty ja dokumentoitu prosessi, joka tähtää syyllisyyden tai syyttömyyden selvittämiseen rationaalisin keinoin”, Vainio kirjoittaa.
Lue koko kirjoitus tästä linkistä.
