Pakolaistyön teema vei syviin vesiin ja vaikeiden kysymysten äärelle. Päällimmäisinä jäivät mieliin kuitenkin toivo ja ilo sekä terveiset Ateenasta.
Lähetysyhdistys Kylväjä tuo yhteen lähetystyön kulttuurin uudistamisesta kiinnostuneita aikuisia, nuoria ja perheitä. Tapahtumasarja Areopagos–Lähetysnäyttämö alkoi pakolaistyön teemalla Raamattuopistolla Kauniaisissa perjantaista lauantaihin.
Perjantaiaamun aloitti videoyhteys Ateenaan.
– Meidän on nähtävä pakolaiskriisin läpi Jumalan suunnitelma, muistutti pakolaisten parissa työskentelevä Kylväjän lähetti Faisal Masih. Hän vetosi Jumalan sanoihin Raamatussa: “Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.” (2. Moos. 23:9)
– Jumala haluaa meidän rakastavan pakolaisia. Elämä, jota nyt elämme, on lyhyt. Mutta meillä on ikuinen tehtävä.
Konkreettisia esimerkkejä pakolaisten elämästä toi Ateenassa perheensä kanssa työskennellyt Kylväjän lähetysjohtaja Taneli Skyttä. Hän kertoi pakolaisten elämässä eteen tulevista vaikeista eettisistä kysymyksistä ja antoi Areopagokseen kokoontuneen joukon mietittäväksi neljä kimuranttia tapauskertomusta. Monet tilanteet ja kysymykset ovat niin vaikeita, että niihin ei ole vastauksia. Onneksi elämässä on myös positiivisia pilkahduksia. Skyttä kertoi esimerkkinä pakolaismiesten kanssa tekemästään aktiomatkasta.
– Keräsimme roskia ja siistimme kaupunkia. He saivat kokemuksen siitä, että pakolaisetkin voivat tehdä jotain hyödyllistä, eivätkä ole vain vastaanottajia. Ilo hyödyksi ja avuksi olemisesta oli valtava pakolaisille.
Skyttä kertoi myös muslimiystävästään, joka tuli uskoon Ateenaan saavuttuaan ja parani syvästä masennuksesta.
– Hänen muslimiäitinsä näki heti ystäväni kasteen jälkeen unen, jossa valkea kyyhky laskeutui heidän kotitalonsa ylle ja antoi rauhan.
Perjantaina mukana oli myös puhelinyhteyden päässä Kylväjän lähettien pakolaisystävä Ateenassa. Hän oli juuri ollut vankilassa turvapaikkaprosessin epäselvyyksien vuoksi. Sellissä hän luki Raamattua sellikavereiden vastustuksesta huolimatta ja kertoi heille Jeesuksesta. Sellikaverit vaikuttuivat hänen esimerkistään niin, että vaihtoivat puhelimiinsa ja peleihin keskittymisen Raamatun lukemiseen.
Perjantaipäivä huipentui Vain lähetyselämää -iltaan, jonka juonsi Kylväjän tuleva viestintäpäällikkö Mari Turunen. Illassa kuultiin Ateenan pakolaistyön vaiheista suuren pakolaisaallon alusta tähän päivään sekä katsottiin hieman jo tulevaisuuteenkin.
– Lähetystyöntekijän rooli on nyt erilainen. Ensimmäisen aallon työntekijät olivat perustajia, toisen kouluttajia, kolmannen yhteistyöntekijöitä. Käsillä on ainutlaatuinen herätys, totesi Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola. Hän iloitsi järjestöjen yhteisen pakolaistyön strategian rakentamista.
– Yhteistyö Kylväjän kanssa on kuin syöttö lapaan. Tässä yhteisessä joukkueessa haluamme Kansanlähetyksenä pelata.
Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon lähetysteologi Jukka Kääriäinen painotti osuudessaan kristityn identiteettiä, joka lepää Jumalan varassa. Siitä käsin meillä on mahdollisuus elää lähetyselämää pakolaistenkin kanssa yhtä aikaa rohkeasti ja nöyrästi.
Viikonlopun aikana mentiin vielä syvemmälle pakolaisuuden psykologisiin vaikutuksiin, kun tutustuttiin myös pakolaisten psykososiaalista hyvinvointia tukevaan Chaila-pienryhmämateriaaliin. Menetelmän ovat kehittäneet Hanna Skyttä sekä Katriina Sipari Kansanlähetyksestä.
– Pakolaisuus itsessään ei ole traumatisoiva asia, mutta pakolaisten matkan varrella on monia vaiheita, jotka voivat traumatisoida, totesi Katriina Sipari.
– Chaila-ryhmät auttavat ihmisiä, jotka kärsivät stressistä, etenkin traumaattisesta stressistä. Kuuden kerran kristillinen vertaisryhmämateriaali auttaa käsittelemään stressiä aiheuttaneita vaiheita ja siihen liittyviä tunteita, kuvaili Hanna Skyttä.
– Vastaanottokeskuksissa Suomessa ja Kreikassa pakolaisilla on epävarma tulevaisuus. Heidän suurin kysymyksensä on: Milloin elämä on tavallista, kuten se joskus ennen oli, ja kaikki voisi olla taas hyvin. Elämä on kaoottista ja muuttuu aina vain vaikeammaksi, hän jatkoi.
Sellaisessa tilanteessa vierellä oleminen on haasteellista. Chaila-pienryhmämateriaali tarjoaakin vierellä kulkemiseen kättä pitempää. Materiaali on tällä hetkellä englanniksi, farsiksi ja kreikaksi. Suomenkielinen materiaali julkaistaan ensi kesään mennessä.
Lauantaina videoyhteyden kautta mukana oli myös Kylväjän uusi yhteistyökumppani, joka kertoi esimerkkejä pakolaisten elämästä Ateenassa ja muistutti siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa.
– Pakolaisilla on heidän epätavallisessa tilanteessaan monia perimmäisiä kysymyksiä: Kuka minä olen? Keitä me olemme yhteisönä? He etsivät rauhaa, iloa, toivoa – jotakin parempaa. Saamme kertoa heille, että vastaus kaikkiin heidän kysymyksiinsä on Kristuksessa.
Areopagoksen ensimmäisessä osassa Kauniaisissa ohjelmavastuussa oli ihmisiä Kylväjän lisäksi Kansanlähetyksestä, Operaatio Mobilisaatiosta, Youth with a Missionista, Open Doorsista, Verkosto-seurakuntayhteisöstä sekä Malmin seurakunnasta ja Kirkkohallituksesta. Terveisiä saatiin myös Ateenasta kreikkalaisilta yhteistyökumppaneilta ja kristityksi kääntyneiltä pakolaisilta.
Neljänä viikonloppuna toteutettavassa Areopagos – Lähetysnäyttämö -tapahtumasarjassa käsitellään yhtä lähetystyön näkökulmaa kerrallaan aiheen parissa elävien kristittyjen, järjestöjen, seurakuntien ja toimijoiden kanssa. Areopagos jatkuu 17.–18.4.2020 Jyväskylässä teemalla Tienraivaajat – lähetys loppuun. Tampereella kokoonnnutaan 4.–5.9.2020, jolloin aiheena ovat missionaariset yhteisöt lähetysinnon uudistajina. Turku on vuorossa 6.–7.11.2020, jolloin pohditaan kasvua Kristuksen kaltaisuuteen.
* Tulevien Areopagos-viikonloppujen aiheet päivitetty 20.1. klo 8.59.
Kuva: Jussi Valkeajoki
