Israelin alueella arkeologi saa yleensä työskennellä rauhassa. Ongelmia aiheuttavat lähinnä ryöstelevät aarteenetsijät ja löydösten politisointi.
Ryöstelevät aarteenetsijät tonkivat kaivauspaikkoja metallinpaljastimien avulla muun muassa vanhojen kulta- tai hopeakolikoiden toivossa.
Kaivauspaikat saattavat joutua ilkivallan kohteeksi myös uskonnollisista syistä. Jotkut radikaaleista ortodoksijuutalaisista ja muslimeista eivät hyväksy arkeologien työtä.
– Ortodoksijuutalaisia häiritsee se, että arkeologia voi antaa erilaisen tulkinnan juutalaisuuden historialle kuin mitä esimerkiksi Talmud ja rabbiiniset kirjoitukset antavat, akatemiatutkija Raimo Hakola sanoo.
Vanhoista synagogista on löytynyt mosaiikkeja, joissa kuvataan tähtikarttoja ja pakanallisia symboleita. Ne antavat viitteitä siitä, että vanhassa juutalaisuudessa on voinut olla mukana kreikkalaisia vaikutteita. Mosaiikeissa on esiintynyt esimerkiksi kreikkalaisperäinen auringonjumala Helios.
Tulkinta provosoi hartaita ortodoksijuutalaisia. Heidän mukaansa mosaiikkisten koristeiden löytyminen kertoo vain siitä, ettei kyseessä voi olla synagoga.
– Lähellä Tiberiasta tuhottiin kolme vuotta sitten hakkujen kanssa kaivauspaikkoja. Tekijät halusivat puolustaa omaa käsitystään juutalaisuudesta, ja arkeologiset tulkinnat koettiin uhkana, Hakola sanoo.
Arkeologiaa voidaan käyttää nykypolitiikan välineenä. Israelissa ja sen lähialueilla kiistoihin alueiden hallinnasta sekoittuu usein arkeologista ja historiallista vääntöä.
Hakolan mukaan kansalliset ja uskonnolliset identiteetit ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa, eikä mitään pysyvää identiteettiä voi löytää taaksepäin katsomalla.
– Esimerkiksi Golanin alueella on kiisteltyjä arkeologisia alueita, joista muslimeilla ja juutalaisilla voi olla päinvastaisia historian tulkintoja. Minusta tällainen nykypäivän politiikan oikeuttaminen arkeologialla ei ole tieteellistä eikä sen pitäisi olla arkeologian tarkoitus, Hakola toteaa.
Miika Vähämaa/Sana
