Kirjoittanut
Valtarakenne muuttuu niin, että luterilaisuudesta tulee entistä enemmän osa kansalaisyhteiskuntaa. Vielä selvempi ilmiö on etelän äänen vahvistuminen.
Viimeksi mainitulla arkkipiispa Mäkinen tarkoittaa luterilaisuuden laajentumista globaaliksi identiteetiksi ja mainitsee esimerkkeinä luterilaiset kirkot Etiopiassa ja Tansaniassa:
– Ne ovat suurempia kuin me.
Arkkipiispan mielestä tämä kehitys on tervetullutta, vaikka se saattaa ravistella suomalaisia itsestäänselvyyksiä. Vastakkainasettelusta ei hänen mielestään kuitenkaan ole kyse.
Myös Suomi monikulttuuristuu. Suomalaisten uskonnolliset perinteet moninaistuvat.
Kari Mäkinen avasi näkemyksiään reformaation merkityksestä ja Martti Lutherista toimittaja Ilari Tapion tekemässä haastattelussa Aamulehdessä.
– Luther nosti esiin kansaa ja kansan kieltä. Tavallisen kristityn arvostaminen on yksi tapa lähestyä reformaatioilmiötä.
Kirkollisen latinan korvaaminen kansankielellä oli arkkipiispan mielestä tavattoman iso juttu.
– Jeesus alkoi puhutella Suomenkin kerjäläisiä, piikoja, pikkukauppiaita ja kalastajia heidän omalla kielellään. Myöhemmin siitä tuli suomen kirjakieli.
– Tällä tavoin ihmiset saivat paitsi uskonnollisen kokemuksen, myös identiteetin, arvon ja merkityksen. Kaikki tapahtui reformaation valtavirran alla. Kaikki kulki sen läpi.
Sitä perua ovat Suomen koululaitos ja lukutaito.
– Päästäkseen syvemmälle kirkon opetukseen kansalaisten piti osata lukea pyhiä kirjoja itse. Itsenäinen ajattelu ei sen sijaan ollut tavoitteena. Osin senkin vuoksi kirjoitustaito tuli laajassa mitassa kuvaan vasta myöhemmin, Kari Mäkinen muistuttaa.
Sitä perua on myös luterilainen, suomalainen ja kunnallinen sosiaalietiikka.
– Köyhistä ja onnettomista huolehditaan yhdessä yhteisen kassan kautta. Pelkästään Kela on hyvin luterilainen organisaatio ja järjestelmä, Mäkinen jatkaa.
