Kirjoittanut
Arkkipiispa Kari Mäkinen esitti piispainkokouksen avajaispuheessa tänään, että kirkko voisi tarttua rohkeammin yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin
Mäkinen viittasi sekä Etelä-Afrikan Durbanin ilmastokokoukseen että talouskriisiä käsittelevään EU-johtajien huippukokoukseen.
– Tästä maaperästä nousee yleisen ilmapiirin koveneminen. Se näkyy kahdella tavalla. Se näkyy jyrkentyneinä äänenpainoina, viholliskuvien rakentamisena ja torjuntana vierasta ja erilaista kohtaan.
– Tämä näkyy myös asenteina, joissa kilpailua pidetään luonnonlakina ja vahvojen selviytymistä ja heikkojen jäämistä sivuun väistämättömänä realiteettina; epävarmassa tilanteessa kukin pitäköön itsestään huolen, sanoi Mäkinen.
Mäkisen mukaan on selvää, että kirkon on määrätietoisesti ja päättäväisesti sanouduttava irti viholliskuvien rakentamisesta, esiintyipä niitä sitten kirkon omassa piirissä tai muualla yhteiskunnassa.
– Kirkon tehtävä on sanoa, että elämä ei ole ensi sijassa eikä pelkästään taloutta, ja että juuri heikkenevässä tai epävarmassa tilanteessa kysytään oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta.
Mäkinen pitää tärkeänä tunnistaa eikä torjua pelon synnyttämä turvattomuus.
– Juuri sen kanssa olisi kyettävä keskustelemaan, ”pelon hajun” kanssa, epävarmuuden, turvattomuuden ja nimeämättömän ahdistuksen kanssa, silloinkin, kun se tulee näkyviin kovuutena, aggressiivisuutena tai suojautumisena.
Mäkinen viittasi pastori ja esseisti Juhani Rekolan ajatteluun.
– Rekola kavahtaa kevyttä uskoa eikä hänestä ole tukea sellaiseen älylliseen keskusteluun, jossa yritetään argumenttien perusteella osoittaa, että varmaankin Jumala on. Hän astuu epävarmuuden ja pettymysten keskelle. Usko ei ole turvapaikka, eikä Jumala vie todellisuuden kieltämiseen vaan keskelle todellisuutta.
Arkkipiispa Mäkiselle Rekolan teologia on kelkasta pudonneiden teologiaa, mutta myös kovan todellisuuden ja selviytymispakon keskellä elävien teologiaa.
– Se on ristin teologiaa, jota tarvitaan juuri nyt. Ei kevyttä toivoa, vaan rohkeutta – kuitenkin Jumala on.
