Kirjoittanut
Arkkipiispa Tapio Luoma piirsi Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunnilla sananvapauden rajoja. Esimerkkitapauksiksi hän nosti Oulun seurakuntien perheneuvojan kirjoituksen, MTK:n ja Kari Kuulan välisen kohun sekä tapaus Päivi Räsäsen.
Monille kirkko on tärkeä kohtaamispaikka ja tietynlainen hengellisen ruoan ”leipäjono”. Arkkipiispa Tapio Luoma toteaa, että häntä harmittaa sosiaalisena ihmisenä etätöiden lisääntyessä kasvokkaisen kohtaamisten vähyys. Kunhan ihmisiä saadaan rokotettua ja tartuntamäärät vähenemään, on tärkeä puhua jo horisontissa häämöttävästä kirkon ”normaalista”. Vaikka Luoma uskoo striimauksen jäävän suurelta osin kirkon käytäntöjä, pinnan alla kuplii eri aistein havaittava inhimillisyys.
– Me kaipaamme jo päästä yhdessä jumalanpalvelukseen. Me kaipaamme, että olemme fyysisesti läsnä toinen toistamme. Uskoisin, että jumalanpalvelusten kävijämäärät palautuvat jokseenkin samalle tasolle, mitä oli ennen koronan puhkeamista.
”Nyt on oivallettu se, että seurakunta ei ole tekemisen yhteisö vaan olemisen yhteisö.”
Arkkipiispa on kävijämäärien tai striimauksen jatkumisen sijasta enemmän huolissaan heistä, jotka ovat jääneet sivuun digiloikan seurakuntalaisten ruutuihin tehneessä kirkossa.
– Miten vapaaehtoistyön käy? Nythän vapaaehtoistyö on ollut aika lailla tauolla koronan ajan. Nähtäväksi jää, millä tavalla seurakunnissa voidaan lähteä käynnistämään jälleen vapaaehtoistyötä ja millaisen muodon se saa. Entä miten meidän ikääntyvä väestö jaksaa? Miten käy vanhusten, jotka eivät välttämättä pysty digitalisaatiossa pysymään mukana ja joiden mahdollisuudet etäyhteyksien kautta olla mukana eri tilanteissa ovat hyvin rajalliset. Yksinäisyyden teema tuntuu korostuneen hyvin paljon.
– Olemme paljon kuulleet viime aikoina nuorten pahoinvoinnista. Miten tämä nykyinen aika, jolloin joudumme välttämään fyysisiä kontakteja ja kokoontumisia aiheuttaa kasvavan nuoren itsetunnolle? Luulen, että tarvitsemme tukea ja läsnäoloa pitkälle tulevaisuuteen, koska emme voi tietää, minkälaisen jäljen korona jättää meihin.
Sen sijaan Luoma on ollut iloinen siitä, millä tavalla koronan haastama kirkko on kaikesta huolimatta kohdannut ja yllättänyt erilaisella luovuudellaan.
– Seurakunnissa ollaan oltu aika innovatiivisia ja luovia sen suhteen, millä tavalla seurakunta voi tavoittaa omia jäseniään – ja mikä se seurakunta lopulta on? On oivallettu se asia, että ei seurakunta ole pelkästään sitä, että osallistutaan järjestettyyn toimintaan. Seurakunta ei ole pelkästään tekemisen yhteisö vaan olemisen yhteisö. Ennen kaikkea olemisen yhteisö.
Arkkipiispa mainitsee Haagan seurakunnan tempaukset hyväksi esimerkiksi siitä, millä tavalla seurakunta pitää kristillisen uskon keskeistä sanomaa esillä.
Korona myrskyää – nukkuvatko piispat kirkkoveneessä?
Korona on ollut kuin kuukausia vallinnut säätila – myrsky, joka on estänyt ihmisiä tähyämästä horisonttiin. Moni on kaivannut kirkolta rohkaisua ja toivoa, varsinkin turnauskestävyyden hiipuessa. Aiheeseen liittyen Saska Saarikoski kirjoitti viime vuoden huhtikuussa Helsingin Sanomien artikkelissaan siitä, että piispat ovat olleet hiljaa. Saman huolenaiheen toi esille viime syksynä valtio-opin professori ja päivää ennen viime kevään valmiuslakia Helsingin Tuomiokirkossakin saarnannut Hanna Wass.
Kokeeko arkkipiispa olleensa mediassa kuin veneessä nukkuva Jeesus?
– Tuntuu toisaalta hyvältä, että kirkon läsnäoloa kirkon johdon edustajien kasvojen kautta toivotaan. Sehän on äärimmäisen hyvä viesti. Samaan aikaan on tietysti pieni pistos sydämessä, ja kysymys siitä, olenko itse onnistunut vastaamaan tuohon kaipuuseen.
– Sikäli kiinnostavaa ja paradoksaalistakin on se, että omasta mielestäni, jos miettii viime kevättä, en muista, että koskaan aikaisemmin olen ollut mediassa niin paljon kuin silloin. Haastattelupyyntöjen määrä oli poikkeuksellisen suuri. Samalla havaittiin, että ei se sittenkään riitä vakuuttamaan ihmisiä, että ollaan riittävästi läsnä. Ehkä se kertoo siitä, että mediakenttä on pirstaloitunut.
”Kirkon perheneuvonta ei ole se paikka, jonka ympärillä käydään keskustelua siitä, mikä on kirkon avioliittokäsitys.”
Arkkipiispa ei kävisi keskustelua avioliittoteologista perheneuvonnassa
Oulun seurakuntien johtava perheneuvoja Ilkka Kurjenmäki on arvostellut blogikirjoituksissaan sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä ja toisaalta puolustanut kirkon avioliittokäsitystä. Kurjenmäen kirjoitukset poikivat somekohun ja monilla mielipahaa. Olisiko kirkon johdon kuulunut asettua julkisesti puolustamaan perheneuvojaa, joka jakoi kirjoituksessaan kirkon voimassa olevan avioliittokäsityksen?
– Tässä tapauksessa perheneuvojan kommentit tulkittiin sillä tavalla, että ne olivat loukkaavia. [Kommentit] kuultiin sillä tavalla, että niissä kuuluu sellainen ääni, joka jollain tavalla syrjii tai sulkee pois. Kirkon perheneuvonnan perusideana on ollut pitkään, että halutaan palvella kaikenlaisia pareja ja olla mukana kaikenlaisten perheitten tukena silloin, kun siellä kohdataan vaikeuksia.
– {Kirkon] perheneuvonta ei ole se paikka, jonka ympärillä käydään keskustelua siitä, mikä on kirkon avioliittokäsitys. Se ei ole oikea foorumi tai se oikea yhteisö, jossa asiasta keskustellaan.
– Ottamatta mitenkään kantaa [siihen], miksi ei ole sanottu mitään tähän tapaukseen liittyvää piispojen taholta, niin itse ajattelen näin, että ei haluta tähän asiaan tarttua nimenomaan tuossa yhteydessä, kun halutaan palvella selkeästi ja tietoisesti kaikkia pareja ja kaikenlaisia perheitä.
”Tällä tiellä meidän kirkkomme kipu ei selviä eikä ratkea, vaan täytyy löytää toisenlaisia keinoja.”
Arkkipiispa Tapio Luoma toi kyselytunnilla esille oman avioliittokäsityksensä miehen ja naisen välisenä, mutta hän toivoo keskustelun muuttavan suuntaa vastakkainasettelusta.
– Onko tämä pelkästään puolustamisen ja vastustamisen asia? Nyt jollain tavalla pitäisi miettiä vähän toista näkökulmaa kuin että kuka puolustaa ja kuka kannattaa. Kyllä tälläkin hetkellä kirkossa asiasta paljon keskustellaan. Viimeksi asia oli esillä syksyllä, kun piispainkokous kommentoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, joka liittyi Oulun hiippakunnassa ja tuomiokapitulissa annettuun varoitukseen. Piispat totesivat kommentoidessaan tätä kokonaisuutta, että ei ole välttämättä asian kannalta paras ratkaisu, että reagoidaan varoituksia tai sanktioita antamalla. Tällä tiellä meidän kirkkomme kipu ei selviä eikä ratkea, vaan täytyy löytää toisenlaisia keinoja.
Mitkä ovat ne toisenlaiset keinot?
– Vaikka minun tulokulmani on perinteinen avioliittokäsitys, minulla ei ole tässä asiassa koko totuutta. Minä pidän meidän kirkkomme kannalta parhaimpana sitä vaihtoehtoa, jossa samaa sukupuolta olevia pareja voidaan vihkiä. Kuitenkin niin, että tällä hetkellä voimassa oleva avioliittokäsitys ei muutu. Pidän sitä ainoana realistisena vaihtoehtona sen takia, että kirkolliskokouksessa vaaditaan kolme neljäsosan määräenemmistöä, että voidaan ylipäätään asiasta tehdä päätös. On tunnustettava se seikka, että tässä ei pelkästään piispojen ratkaise, saati arkkipiispan.
Arkkipiispan mukaan hänen esille ottamansa malli on paras reitti siihen, että ”kirkon kipu on parhaiten siedettävä”.
– Itse henkilökohtaisesti tulen toimeen vaikkapa siinä tilanteessa, että meidän kirkossa on selkeästi kaksi avioliittokäsitystä tai kenties jopa sukupuolineutraali avioliittokäsitys. Se ei tätä kirkkoa muuta ollenkaan pois siitä, että se on Kristuksen kirkko. Se on kristillinen kirkko. Se on kirkko, jossa Jumala toimii ja jossa Pyhä henki toimii ja herättää uskoa, toivoa ja rakkautta.
Arkkipiispa varovainen puuttumaan tapaus Räsäseen
Kansanedustaja Päivi Räsästä epäillään edelleen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kritisoituaan Pride-tapahtumaa ja perusteltuaan mielipiteitään Raamatun kohdilla. Mikäli poliisitutkinnan ja syyteharkinnan jälkeen tapaus tai tapaukset etenevät käräjille, rikoksesta voidaan tuomita sakkoihin tai maksimissaan kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Millä miettein arkkipiispa kirkon perinteistä avioliittokäsitystä puolustanutta Päivi Räsästä sanan- ja uskonnonvapauden näkökulmasta?
– Kun puhutaan liberaalin demokratian niin kuin Suomenkin oikeuksista, niin silloin nämä kaksi vapautta ottavat joskus mittaa toisistaan. Nyt varmaan ollaan tilanteessa, jossa tämän asian suhteen kysytään, mitä kaikkea uskonnonvapauden nimissä voidaan sanoa ja missä kulkee uskonnonvapauden ja sananvapauden rajat. Itse en ole halunnut tähän mitenkään erityisemmin halunnut puuttua. Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että asia on nyt viranomaisen käsittelyssä.
– On tärkeää, että me kristittyinä ihmisinä, kun käytämme sananvapauttamme, niin meidän sanoistamme ja raamattusitaateistamme paistaa se, mitä me ajattelemme toisistamme. Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä myös kristityille. Siinä mielessä on tärkeä, että meilläkin on oikeus ilmaista, mihin uskomme.
Miksi arkkipiispa Tapio Luoma ei puolustanut pastori Kari Kuulaa ja tämän teologisia näkemyksiä vaan asettui karjatilallisten puolelle? Entä mitä arkkipiispa toivoo kirkon medianäkyvyyden osalta? Ja minkälaisia ajatuksia arkkipiispalla on paavi Franciscuksen matkasta Irakiin?
Kuuntele Piispan kyselytunti, jossa arkkipiispalle kysymyksiä esittivät Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson, Yleisradion toimittaja Pekka Niiranen, Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä sekä Radio Dein toimittaja Ariel Neulaniemi, joka myös moderoi kyselytuntia.
