Kirjoittanut
Juhani Räsänen pohtii kolumnissaan hybridiajattelun sopivuutta avioliittokäsitykseen.
Hybridi tarkoittaa eläintieteessä kahden eri lajin risteytymää. Sellainen on esimerkiksi muuli, hevosen ja aasin jälkeläinen. Eläinristeytymille on tyypillistä, että ne eivät kykene tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näin luonto näyttää ehkäisevän evoluutiota, vaikka muulilla on monia hyviä ominaisuuksia ainakin ihmisen näkökulmasta.
Hybrideistä puhutaan myös teknisten laitteiden ja ratkaisujen osalta. Pitkän odotuksen jälkeen onnistuimme saamaan kotimme keittiöön kaasu- ja induktiolieden yhdistelmän. Toisin kuin lähes kaikki muut hybridit, joista viime aikoina on puhuttu, se vaikuttaa toimivan.
Vuosia sitten autokauppias varoitti ostamasta hybridiautoa. Varoitus on osoittautunut aiheelliseksi, kun käytännön kokemuksen myötä polttoaineen kulutuksen on huomattu olevan hybrideissä aivan eri luokkaa kuin valmistajat ovat luvanneet ja muita ongelmia niiden käytössä on paljon. Moni onkin vaihtanut hybridinsä takaisin pikkudieseliin tai bensa-autoon. Nähtäväksi jää, onko hybridiautoissa kysymys tietoisesta huijauksesta, insinöörien taitamattomuudesta, autoilijoiden osaamattomuudesta, viherpesusta vai niistä kaikista.
Koronan yhteydessä hallituksen hybridimalli on tullut tunnetuksi, vaikka harva tuntuu ymmärtävän mitä se tarkoittaa. Pääministeri Sanna Marinin mukaan ”hybridistrategia ei ole joko tai -strategia, vaan se on sekä että -strategia”. Pyrkimyksenä on ollut ”siirtyä laajoista yhteiskuntaa koskevista rajoitustoimenpiteistä kohti testaa, jäljitä, eristä ja hoida -toimintamallia”.
Korkeatasoisen erikoissairaanhoitomme tuottamaa hyvää hoitoa lukuun ottamatta hallituksen strategia ei kuitenkaan ole toiminut. Siitä kertoo ajankohtainen tautitilanne ja lainsäädäntösotku. Mielestäni hallituksen hybridistrategiassa on todellisuudessa kysymys taitavaan verbaliikkaan perustuvasta harhautuksesta. Kriitikoiden mielestä hallituksen toimintastrategiaa tulisikin nimittää ”seuraa-toivo-suosittele” -malliksi.
Hybridivertailussa arkkipiispa Tapio Luoman kirkolle tarjoama avioliittomalli on kuitenkin primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Sujuvasanainen arkkipiispa on jo pitkään luonnostellut omaa ratkaisuaan kirkkomme sukupuolieettisessä hämmennyksessä. Viimeksi Radio Dein haastattelussa 13.3. hän suosittelee kirkollemme sellaista mallia, jossa voimassa oleva avioliittokäsitys ei muutu mutta jossa samaa sukupuolta olevia pareja voidaan vihkiä. Hän sanoo tulevansa toimeen jopa sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen kanssa.
Minkä logiikan mukaan on mahdollista yhdistää toisiinsa kirkon voimassa oleva avioliittokäsitys ja samaa sukupuolta (tai muita kuviteltuja sukupuolia!) olevien parien vihkiminen? Perin kummalliseksi arkkipiispan esiintymisen tekee lisäksi se, että hän itse sanoo olevansa perinteisen avioliittokäsityksen kannalla, mutta ei kuitenkaan katso sen olevan puolustamisen arvoista.
Siinä missä pääministerin hybridistrategian teho perustuu tosiasioiden venyttelyyn ja verbaaliakrobatiaan, arkkipiispan mallin vaikuttavuus on sen tyrmäävässä epäjohdonmukaisuudessa ja amoraalisuudessa. Alkeellisimpien logiikka- ja moraalisääntöjen sivuuttaminen kirkon korkeimmalta taholta mykistää. Ammattitoimittajat Radio Dein haastattelussa jäävät arkkipiispan vastausten edessä sanattomiksi. Panee kysymään, johtaako arkkipiispan puheesta puuttuvat teologiset ja kirkko-oikeudelliset argumentit vaikenemiseen myös piispakollegojen ja muiden teologien taholta? Piispat ovat yhtenään korostaneet kunnioittavan keskustelun tärkeyttä, mutta on pakko myös kysyä: kuinka kukaan kykenee kunnioittamaan arkkipiispan kunniatonta argumentaatiota?
Kirkon avioliittokäsityksen muuttaminen edellyttää kirkolliskokoukselta määräenemmistöpäätöstä. Koska kolme neljäsosan kannatuksen saaminen muutokselle vaikuttaa mahdottomalta, ehdotuksillaan arkkipiispa pyrkii sivuuttamaan kirkkohallintomme korkeimman auktoriteetin toimivallan.
