Armo ja musiikki kantavat joka hetki pianisti Miikkael Halosta

Musiikki ja Jumalan huolenpito ovat olleet alusta lähtien mukana Miikkael Halosen elämässä. Hän kertoo ajatuksiaan armosta ja siitä, miten se on näkynyt hänen kohdallaan.

Miikkael Halonen on 21-vuotias pianisti, joka opiskelee kolmatta vuotta Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Pääaineena hänellä on klassinen piano ja sen lisäksi hän opiskelee urkujensoittoa, säveltämistä ja pedagogiikkaa. Valmistuttuaan hänestä tulee musiikin maisteri.

– Sain kuulla kotona paljon sekä klassista että hengellistä musiikkia. Äitini lauloi Siionin kanteleen lauluja minulle jo ennen syntymääni. Lapsena tykkäsin viettää aikaa ”taivaan mummun” lahjoittaman pianon äärellä ja siitä se alkoi.

– Kävin soittotunneilla 7-vuotiaasta alkaen. Yhdeksäsluokkalaisena aloitin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, Miikkael kertoo.

Nykyään muusikko esiintyy siellä sun täällä, aina kun pyydetään johonkin soittamaan. Koululla on paljon opiskelijakonsertteja ja vastaavia. Hän tekee myös usein seurakunnan tilaisuuksissa kanttorin hommia ja on muissa musiikkitehtävissä. Paljolti Miikkael soittaa juuri klassista musiikkia, joka on erityisen lähellä hänen sydäntään. Muusikon uralla on ollut monia pieniä ja suuria kohokohtia, joista mies haluaa korostaa arkisia kohtaamisia, yhteisiä konserttikokemuksia ja oivalluksia musiikin ihmeellisyydestä.

Armo on Jumalan huolenpitoa

– Käsitys armosta on pikkuhiljaa tullut aina vain omakohtaisemmaksi ja olen saanut ymmärtää, miten se Jeesuksen ristin takia koskee koko maailmaa ja samalla siis myös minua. Se on kaiken keskellä luonut luottamusta, että koko elämä ja kaikki mitä Isä antaa, on armoa. Myös vastoinkäymiset. Ne kasvattavat luottamaan Jumalan huolenpitoon ja siihen, että kaikki on Isän kädessä, Miikkael sanoo.

Hänelle armo merkitsee anteeksiantamuksen lisäksi juuri Jumalan huolenpitoa ja johdatusta.

– Jumalalla on omanlaisensa tiet jokaiselle meistä.

Miikkaelin elämässä johdatus on näkynyt esimerkiksi siinä, että esikoulussa ja ala-asteella hänellä oli uskovia opettajia, joiden kanssa sai viettää yhteisiä rukoushetkiä. Opettajia on vieläkin Facebook-kavereina. Armo on kantanut myös pesäpallokentällä ja salibandyturnauksissa nuorempana. Se kantaa arjessa, sairauksissa ja joka hetki tässä ja nyt.

– Armo on myös ihan arkisia asioita. Vaikka näin muusikkona se voi olla sitä, että ennen konserttia, kun jännittää, on turvallisinta pistää kädet ristiin ja huokaista. Sitten voi heittäytyä musiikin maailmaan.

Armo ja musiikki

Yksi pointti, jonka Miikkael haluaa nostaa armosta, on se, miten se kutsuu meitä palvelemaan toisiamme.

– Jokaiselle on omanlaisensa tehtävät. Minä toivon, että voin musiikin kautta jotenkin välittää armoa ja Kristuksen tuntemisen tuoksua, hän sanoo.

– Koen, että soitinmusiikilla on suuri sanoma. Yksi esimerkki lähimenneisyydestä on, kun soitin marraskuussa Kotkan urkuviikoilla Lisztin variaatioteoksen Bachin teemasta ”Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen”. Se oli minulle pyhä elämys. Oli puhuttelevaa miettiä, missä elämäntilanteessa kappale on sävelletty – Lisztin tyttären kuoleman jälkeen vuonna 1862.

– Sävellyksessä ja samalla sisälläni riipaiseva tuska ja epätoivo vaihtuivat kuitenkin lopulta lohdulliseen luottamukseen. On aina liikuttavaa nähdä, miten musiikki vaikuttaa ihmisiin ja tuo väläyksiä armosta, esimakua taivaasta, olipa kyseessä sitten konsertti Musiikkitalossa tai vanhainkodissa, palvelutehtävä seurakunnassa tai keikka Maata Näkyvissä -festareilla.