Kirjoittanut
Teema luterilaisuudesta ja armolahjoista väritti eilen järjestettyä Suomen teologisen instituutin (STI) syyskauden avajaistilaisuutta. Panelistit Jussi Miettinen ja Jari Rankinen olivat sitä mieltä, että Jumala yhä antaa lahjoja, mutta niitä on käytettävä terveen järjen mukaan seurakunnan rakennukseksi.
STI:n pääsihteeri Ville Auvinen avasi ”Luterilaisuus ja armolahjat” -avajaispaneelin kertomalla joitain lähtökohtia armolahjakeskustelulle erityisesti luterilaisten parissa. Panelisteina olivat Suomen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen pääsihteeri Jussi Miettinen ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen aluejohtaja Jari Rankinen. Armolahjat oli keskustelussa rajattu erityisesti ekstaattisiin armolahjoihin, kuten kielillä puhumiseen ja profetoimiseen.
– Koska meillä on luterilaisuudessa yksin Raamattu -periaate, on meillä aiheeseen selkeät kehotukset, Auvinen aloitti ja viittasi erityisesti Ensimmäisen korinttilaiskirjeen armolahjakehotuksiin.
Luterilainen kenttä on laaja
Armolahjoihin on ollut aikojen saatossa, ja on edelleenkin, erilaisia suhtautumistapoja kristittyjen kesken. Toiset uskovat, että niitä ei enää ole. Toiset taas uskovat, että armolahjat toimivat yhä. Auvinen nosti alustuksessaan esiin myös sen, että Martti Luther lasketaan usein niiden joukkoon, jotka uskoivat, että ekstaattiset armolahjat eivät enää ole käytössä.
Jussi Miettinen avasi yhdessä puheenvuorossaan hieman Lutherin ajatusta armolahjoista.
– Luther oli hyvin varovainen, koska silloin oli paljon hurmahenkiä.
Kehotus armolahjojen käyttöön olisi voinut vaikuttaa myönnytykseltä hurmahenkisyyttä kohtaan.
Oli Lutherin oma näkemys mikä tahansa, on tämän päivän luterilaisuudessa nähtävissä hyvin erilaisia suhtautumistapoja armolahjoihin.
– Karismaattistakin luterilaisuutta on, esimerkiksi etiopialaisessa Mekane Yesus -kirkossa, Miettinen sanoi.
Armolahjat eivät ole uskon edellytys
– Armolahjat ei ole todellisen uskon edellytys, Jari Rankinen linjasi.
– Raamatullisuutta on myös se, että muistetaan myös sellaiset armolahjat, kuten johtaminen, opettaminen ja köyhien palveleminen. Raamatulle on vierasta opetusta esimerkiksi sellainen, että kielillä puhuminen on ainoa merkki Pyhästä Hengestä.
Kumpikaan panelisteista ei halunnut vähätellä armolahjojen merkitystä.
– Jos Jumala antaa lahjoja, niin kyllä ne käyttöä varten ovat, Rankinen sanoi.
– Itsellänikin on kokemusta esimerkiksi tiedon sanoista. Muistan, kun minulla oli kerran asioita sydämelläni ja menin seurakuntaan rukouspalveluun, alkoi pappi puhua asioita, jotka tulivat suoraan kohti, Miettinen muisteli.
– Jumala voi antaa oikeita sanoja toisen ihmisen hoitamiseen tai rakentamiseen, Rankinen komppasi.
Mikä rakentaa?
Sekä Miettinen että Rankinen pitivät tärkeänä, että kaikessa katsotaan, mikä palvelee ja rakentaa seurakuntaa.
– Voi hyvin olla, että ainakaan tällä hetkellä jumalanpalvelus ei ole paras paikka kaikille armolahjoille. Profetiaa pitäisi pystyä arvioimaan, eikä se välttämättä toimi 150-henkisessä jumalanpalveluksessa. Pienpiirit ja raamattupiirit ovat ehkä parempi paikka sellaiseen. Ensiksi opetetaan ja kerrotaan ja sitten käytetään, Rankinen mietti.
– Jumala on antanut meille terveen järjen ja sitä tarvitaan myös profetioiden kohdalla. Elämän ei saa tulla riippuvaiseksi profetioista, Miettinen sanoi.
Vuodesta 1987 toiminut Suomen teologinen instituutti on merkittävä tukiyhteisö lukuisille teologeille. Se tarjoaa muun muassa erilaisia teologisia luentosarjoja ja tiloja opiskelijoiden käyttöön.
TEKSTI JA KUVA: MIKAEL TAMMILEHTO
