Kirjoittanut
Armolahjoista tärkein on pelastus — ja armolahjoja tärkeämpi on niiden antaja. Raamatussa kehotetaan kuitenkin tavoittelemaan armolahjoja, jotta ne voisivat toimia yhteiseksi hyväksi.
Armolahjat — olennainen osa kenen tahansa kristityn elämää vai ”superuskoville” varattu etuoikeus? Ensimmäisen vaihtoehdon kannalle kallistuvat vahvasti sekä Pyhästä Hengestä käytännöllisen oppaan kirjoittanut pastori Paul Raja-aho että armolahjoista eri puolilla Suomea opettavat Pekka Heikkilä ja Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä.
Tärkein lahja on pelastus
Paul Raja-aho jaottelee armolahjat kirjassaan Ohittamaton Pyhä Henki (Päivä 2018) kolmeen osaan. Ensimmäinen on samalla tärkein eli pelastuksen armolahja.
Toiseen osioon kuuluvat Paavalin Efesolaiskirjeessä (4:11–13) mainitsemat palvelutehtävät: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Raja-aho laajentaa kuitenkin palvelutehtäviä näiden lisäksi muun muassa diakoneihin, vanhimmiston jäseniin, ylistäjiin ja eri käytännöllisten palvelutehtävien hoitajiin. Roomalaiskirjeessä (12:6–8) nimittäin puhutaan armon ilmenemisestä eri tavoin eri ihmisten elämässä, aina rohkaisemisen lahjasta johtamiseen ja laupeuteen.
– Moni Jumalan antama armoitus näillä alueilla voi olla hyvinkin lähellä luonnollista lahjaa, Raja-aho mainitsee.
Kolmannessa osiossa ovat hänen mukaansa yliluonnolliset Pyhän Hengen lahjat Ensimmäisen korinttilaiskirjeen (12:8–10) mukaan:
Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Paavali kehottaa tavoittelemaan innokkaasti näitä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa.
Kuinka armolahjoja sitten tavoitellaan?
– Apostolien teoissa luemme, kuinka tärkeässä asemassa on Pyhällä Hengellä täyttyminen. On janottava ja etsittävä Hengen täyteyttä ja sitä kautta armolahjoja. Lahjoja on myös käytettävä ahkerasti, ja siihen tulee ihmisiä rohkaista, Raja-aho vastaa.
Kuka tahansa kristitty voi saada armolahjoja ja niitä kannattaa tavoitella, uskovat myös Pekka Heikkilä ja Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä. He kiertävät opettamassa armolahjoista muun muassa seurakunnissa ja erilaisissa kristillisissä tapahtumissa.
– Näemme paljon sitä, että ihmiset ovat jo rukoilleet ja pyytäneet esimerkiksi selittämisen tai profetoimisen armolahjaa, ja lahja virittyy kun sen puolesta rukoillaan, Heikkilät kertovat.
Armolahjat vaativat harjoittelua
– Joillakin on vähän väärä käsitys, että armolahja olisi saataessa jo valmis paketti, Pekka Heikkilä toteaa.
– Meidän kokemuksemme on, ettei se ole laisinkaan valmis. Se on pikemminkin raakile, jonka ihminen saa, mutta joka alkaa vahvistua harjoittamisen kautta.
Pelko on Paul Raja-ahon mukaan yksi suurimpia esteitä armolahjojen käyttämiselle.
– Kielilläpuhumista voi harjoittaa yksin kotona, mutta oikeastaan kaikki muut armolahjat tarvitsevat muita ihmisiä ollakseen käytössä. Ja muiden ihmisten keskellä voi tulla pelkoa, eikä enää uskalletakaan käyttää armolahjaa, hän toteaa.
Vaikka virheiden pelko on inhimillistä, armolahjojen käyttöä tulisi voida harjoitella pelkäämättä erehdyksiä. Raja-ahon mukaan hyvä ympäristö harjoittelulle on turvallinen seurakunta, jossa on tervettä opetusta armolahjoista ja toisaalta ymmärrystä ihmisen vajavaisuudesta armolahjojen käyttäjänä.
Vuosien harjoittelu tekee kristitystä herkemmän kuulemaan Pyhän Hengen ääntä ja käyttämään armolahjaansa, mutta täysin erehtymättömäksi ei siinäkään voi tulla.
– Jos koen, että Jumala haluaa puhua jollekulle kauttani, minulla on edelleenkin sellainen ajatus, että onkohan tämä Jumalasta vai ei, hän pohtii.
– Ainahan siinä on ikään kuin kompassin neula, joka pikkuisen värisee. Jos se on jämähtänyt paikoilleen, niin sitten se ei ainakaan toimi.
Suurin on rakkaus
Ensimmäisen korinttilaiskirjeen lahjaluettelo jatkuu kenties yhdellä tunnetuimmista raamatunteksteistä. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali”, muistuttaa Paavali lukijoitaan. Tekstissä on vahva viesti armolahjojen käytöstä. Jos niiden taustalla ei ole rakkaus, ne eivät ole tyhjää parempia.
– Joskus näkee sitä, että ihminen on tullut jossakin elämänvaiheessa haavoitetuksi armolahjojen kanssa, Pekka Heikkilä kertoo.
– Ne on annettu meille toisten palvelemista varten. Niillä ei saa yrittää manipuloida tai kontrolloida ihmisiä. Rakkauden tulee olla aina motiivina.
Muita syitä armolahjojen toimimattomuudelle voivat olla väärät käsitykset Jumalan luonteesta.
– Me elämme suomalaisina sellaisessa niukkuuden kulttuurissa, että ”minulle ei kuitenkaan ole mitään”. Vaikka tiedämme, että kyse on armon kautta tulevista lahjoista, niin jäämme helposti tunnetasolle: emme olekaan tarpeeksi hyviä uskovia saadaksemme armolahjoja, Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä kommentoi.
Pekka Heikkilä jatkaa lainaamalla Jeesuksen sanoja anteliaasta Jumalasta (Luuk. 11:11–12): ”Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? – – Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
Armolahjoista ei voikaan puhua ilman Pyhää Henkeä. Sekä Raja-aho että Heikkilät korostavat, että keskiössä lahjojen sijaan tulisi olla niiden antaja. Samoin lahjojen tulee olla linjassa Raamatun kanssa.
– Käytämme armolahjapäivissä koko aamupäivän siihen, kuka Pyhä Henki on ja miten hän toimii, ja kuinka olemme hänestä riippuvaisia, Anna-Liisa Hyrsky-Heikkilä kertoo.
– Lahjat eivät ole ratkaisu itsessään, vaan Jumalan Henki on ratkaisu.
