Kirjoittanut
Nuorisopappi Arni Hukarin työ ei rajoitu kirkon seinien sisäpuolelle. Hän on extremeurheilija, joka yhdistää harrastukset ja evankelioinnin. Seurakunta on hänelle paikka, jossa uskovat saavat käyttää lahjojaan.
Papin työ on Arni Hukarille kutsumusammatti, jonka hän löysi monien vaiheiden jälkeen ja jonka eteen hän on ollut valmis tekemään elämässään uhrauksia. Tällä hetkellä Hukari työskentelee nuorisopappina Tampereella.
– Meillä on aito seurakunta. Tarkoitan sillä apostolientekojen kuvaamaa seurakuntaa, jossa kokoonnutaan yhteen, murretaan leipää ja jokaisella on jotain annettavaa. Seurakunta ei ole sitä, että pappi vetää show’n, vaan kaikki käyttävät lahjojaan, Hukari painottaa.
– Olemme vetäneet esimerkiksi yhteisöllisiä taideprojekteja. Toiset taas ovat kovia urheilemaan, ja 24h-juoksu, jossa kerättiin varoja syrjäytyville nuorille, syntyi heidän ideanaan. Saan olla paimenena nostamassa esiin lahjoja. Uskonelämä ei ole sitä, että kykitään seurakunnassa neljän seinän sisällä.
Hukarin mielestä kirkko, joka on ihmisen ja Jumalan suhteen välissä, ei ole hyvä. Ihmiset eivät kasva uskossa, jos pappi hoitaa kaiken.
– Seurakunta ei ole harrastus, vaan täyttä elämää. Mutta siinä ei tarvitse olla hampaat irvessä, vaan innostuksen kautta niin, että jokainen saa tehdä jotakin, mistä tykkää, hän muistuttaa.
Hymyssä suin, vaikka luita murtuisi
Arni Hukarin henkilökohtainen intohimo on urheilu, ja erityisesti vieläpä extremeurheilu. Hän haluaa käyttää siihen saamiaan lahjoja Jumalan valtakunnan hyväksi.
– Harrastan maastopyöräilyä eli enduroajoa metsässä. Olen käynyt monissa kisoissakin. Muita harrastuksia ovat esimerkiksi leijasurffailu ja triathlon. Triathlon on nyt ykköslaji, koska olen seurakuntatiimin kanssa osallistumassa SM-kilpailuihin heinäkuussa, Hukari kertoo.
Mikä extremeurheilussa kiehtoo miestä? Hukari kertoo, että itsensä haastaminen ja ylittäminen ovat ne, mihin pyritään. Aina ei tarvitse olla edes mitään selkeää motiivia.
– Niin kauan olen harrastanut extremeurheilua, että en enää useinkaan mieti syytä sille. Se on vain jäätävän siistiä, Hukari miettii.
– Miehiä kai vetoaa vauhti ja vaaralliset tilanteet. Luita on välillä rikottu, mutta hymyssä suin aina tullaan silti takaisin ja kokeillaan uudestaan, Hukari kertoo.
Arni Hukarin haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan Uusi Tie -lehden numerosta 25-26.
