Kirjoittanut
Lahjojen antaminen on alunperin liittynyt Pyhän Nikolauksen muistopäivään, jota juhlitaan yhä joulukuussa eri puolilla kristikuntaa.
”Valkoparta vanha ukki” – näin lauletaan perinteikkäässä joululaulussa. Joulupukki on vakiinnuttanut asemansa länsimaalaisten joulunvietossa ja on odotettu jouluvieras monessa kodissa ja tuttu näky ostoskeskuksissa. Käytännössä joulupukki on monille joulun päähenkilö. Monien kristittyjen mielestä evankeliumin sanoma jää joulupukin varjoon ja siksi hahmoon suhtaudutaan kielteisesti. Joulupukkitraditiolla on kuitenkin kristillinen alkuperä, joka liittyy Pyhän Nikolauksen legendaan.
Piispa ja hyväntekijä
Arviolta 270-luvulla syntynyt ja vuonna 343 jKr. kuollut Pyhä Nikolaus Ihmeidentekijä (tai itäisen tradition mukaisesti Nikolaos) syntyi suhteellisen hyvätuloiseen kristittyyn perheeseen nykyisen Turkin alueella. Perhe varusti ilmeisesti laivoja merenkäyntiä varten.
Historiallisesti Pyhästä Nikolauksesta tiedetään vain vähän – suurin osa tarinoista perustuu legendoihin, jotka ovat muovautuneet aikojen saatossa. Nikolauksen kerrotaan saaneen hyvä kasvatuksen vanhemmiltaan, jotka kuitenkin menehtyivät tämän ollessa vielä nuori. Vanhempiensa kuoltua Nikolaus käytti perintönsä auttaen köyhiä ja apua tarvitsevia ja omistaen elämänsä Jumalalle.
Nikolaus valittiin piispaksi Turkin alueella sijaitsevaan Myraan jo nuorella iällä. Hän oli laajalti tunnettu jo elinaikanaan hyväntekeväisyydestään ja rakkaudestaan lapsia kohtaan. Diocletianuksen vainojen seurauksena Nikolaus joutui joko vangituksi tai vaihtoehtoisesti pakeni maasta joksikin aikaa. Vuonna 313 Rooman valtakunnan ensimmäinen kristitty keisari Konstatinus Suuri muutti lainsäädäntöä sallien kristinuskon harjoittamisen. Nikolaus palasi piispantehtäväänsä Konstantinuksen hallintokaudella.
Pyhä Nikolaus osallistui mahdollisesti vuonna 325 Nikean kirkolliskokoukseen, jonka pohjalta muotoiltiin nykyinen Nikean uskontunnustus. Kokouksen keskeistä sisältöä oli keskustelu kolminaisuusopista. Nikolauksen kerrotaan vihastuneen niin kutsuttua areiolaisuutta kannattaneen Areioksen puheisiin ja lyöneen tätä kasvoihin. Areiolaisuuden mukaan Kristus ei ollut Jumala ja näin ollen yksi pyhän kolminaisuuden persoonista. Tarinan mukaan Nikolaus joutui tapauksen vuoksi hetkeksi vankilaan, mutta vapautui sieltä jumalallisen ihmeen avulla ja sai takaisin piispanvirkansa.
Salainen hyväntekijä
Pyhän Nikolauksen legendat kertovat hänen auttaneen muun muassa merihädässä olevia merimiehiä hukkumiselta, pelastaneen viattomasti tuomittuja kuolemalta ja jopa herättäneen murhattuja lapsia henkiin.
Kuuluisin Pyhään Nikolaukseen liitetty legenda liittyy kuitenkin lahjojen antamiseen. Sen mukaan eräällä köyhällä miehellä ei ollut varaa maksaa myötäjäisiä kolmesta tyttärestään ja he olivat vaarassa joutua orjiksi. Pyhä Nikolaus päätti auttaa miestä, mutta vaatimattomana ihmisenä hän ei halunnut toimia julkisesti vaan kävi yöllä tämän talolla ja laski ikkunan kautta kolme kultasäkkiä lattialle. Siksi Pyhä Nikolaus esiintyy kuvissa usein kolmen kultasäkin, kultapallon tai kultakolikon kanssa.
Tarinasta on monia erilaisia versioista. Jossain versiossa hän heitti lahjat sisälle ja ne päätyivät sukkiin tai kenkiin, jotka oli jätetty kuivumaan tulisijan lähelle. Monet uskoivat, että Nikolaus oli auttanut salaisesti myös muita köyhiä käyttäen omilta vanhemmiltaan saatua perintöä.
Lahjoja jaettiin Nikolauksen muistoksi
Kun Nikolaus kuoli, ihmiset jatkoivat tapaa tehdä anonyymejä lahjoituksia köyhille. Keskiajalla 1100-luvulle mennessä ranskalaisten nunnien kerrotaan käyneen kuudentena joulukuuta viemässä yöllä ruokaa ja vaatteita sisältäviä koreja köyhille lapsille. Lahjojen antamisen tapa levisi myös muualle Eurooppaan. Jonkun tradition mukaan merimiehet toivat koteihin lahjoja tullessaan satamiin juhlimaan Pyhän Nikolauksen päivää.
Ainakin jo 1500-luvulla Pyhä Nikolaus toi lahjoja kuudentena joulukuuta, mikä oli ainoa lahjojen jakamisen päivä joulukuussa. Pyhän Nikolauksen markkinoilla alettiin lisäksi käymään kauppaa: sieltä pystyi vaikkapa ostamaan lapsille leluja ja herkkuja.
Protestanttiset reformaattorit halusivat vähentää suositun pyhimyksen saamaa huomiota korvaamalla Pyhän Nikolauksen juhlan Christkind-juhlalla (Christkind=Kristus-lapsi). Sen mukaisesti lahjat toi Kristus-lapsi eikä Pyhä Nikolaus ja lahjojen antamisen ajankohta siirtyi samalla jouluun. Myös Pyhän Nikolauksen markkinat nimettiin uudelleen Kristus-lapsen mukaan.
Ajan mittaan traditiot ovat sekoittuneet toisiinsa ja joskus Pyhä Nikolaus on kuvattu yhdessä Kristus-lapsen kanssa matkalla jakamaan lahjoja. Protestanttisissa maissa Pyhän Nikolauksen maallistuneempi versio joulupukki on tallannut alleen muut perinteet kun sitä vastoin – ironista kyllä – esimerkiksi Saksan katolisimmilla alueilla enkelimäisesti pukeutunut kruunupäinen naishahmo Christkind tuo lahjat jouluna. Hahmo ei kuitenkaan vieraile kodeissa vaan tuo lahjat yleensä salaa.
Nykyjoulupukin kuva muodostuu
Englanninkielinen joulupukkia merkitsevä sana Santa Claus tulee hollannin kielestä sanasta Sinterklaas, joka tarkoittaa Pyhää Nikolausta.
Enemmän nykyjoulupukkia muistuttavia hahmoja alkoi ilmestyä 1800-luvulla kuvituksissa ja kirjoituksissa. Pyhän Nikolauksen traditio levisi myös Yhdysvaltoihin. Siellä kirjailija Washington Irving kirjoitti vuonna 1809 satiirisen teoksen A History of New York, johon sisältyi tarinoita Pyhästä Nikolauksesta, joka lentää kaupungin yllä vaunuillaan ja jakaa lahjoja savupiippujen kautta. Kirja oli suuri menestys ja Pyhän Nikolauksen hahmo sai suosiota Amerikassa.
Itävaltalainen Moritz von Schwind piirsi tiedetysti vuonna 1825 ensimmäisen kuvan, jossa kuvattiin ”Herr Winter”: pitkäpartainen ja huppu päässä kulkeva joulupukkia muistuttava hahmo. Myöhemmissä teoksissaan Herr Winter kuvattiin muun muassa kantamassa joulukuusta.
Joulupukki oli 1910-1920-luvuilla jo muovautunut iloiseksi, parrakkaaksi huppupäiseksi mieheksi, mutta esimerkiksi vaatteiden väri tai pukin kehon ympärysmitta saattoivat vaihdella. Viimeisen silauksen joulupukin vakiintuneeseen kuvaan loi Coca-Cola. Yhtiössä pohdittiin, millä ihmiset saisi vakuuttumaan siitä, ettei kolajuoma ollut vain lämpimien kesien juoma. Lopulta keksittiin valjastaa joulupukki markkinointivälineeksi. Yhtiön värit punainen ja valkoinen sattuivat sopimaan hyvin joulupukin imagoon. Niinpä Coca-Cola palkkasi 1930-luvulla Haddon H. Sundblominpiirtämään heille kuvan joulupukista sellaisena kuin se nykyään laajasti tunnetaan.
Nikolauksen juhlapäivä joulukuussa
Nikolaus julistettiin pyhimykseksi vain noin vuosisata kuolemansa jälkeen. Hän on hyvin suosittu ja arvostettu pyhimys sekä ortodoksisessa että katolisessa kirkossa. Pyhää Nikolausta kunnioitetaan erityisesti lasten, leskien, orpojen ja muiden yhteiskunnan heikompien auttajana. Sen lisäksi hän on muun muassa merenkävijöiden ja matkailijoiden suojelija.
Pyhä Nikolaus on lisäksi nimetty useiden maiden ja kaupunkien suojeluspyhimykseksi ja lukuisat kirkot ovat saaneet nimensä hänen mukaansa. Esimerkiksi Suomessa on useita hänen mukaansa nimettyjä ortodoksikirkkoja.
Pyhällä Nikolauksella on oma juhlapäivänsä, jota vietetään yhä edelleen laajasti eri puolilla kristikuntaa. Perinteisesti läntisen kristinuskon vaikutusalueilla juhlaa on vietetty Nikolauksen kuolinpäivänä 6.12. ja idässä juliaanisen kalenterin mukaisesti 19. joulukuuta. Suomen ortodoksiseurakunnissa juhlapäivä sijoittuu kuitenkin kuudenteen joulukuuta. Silloin vietetään erityisesti lapsille ja perheille suunnattua Nikolaos-juhlaa, jossa Pyhä Nikolaos saattaa vierailla jakaen pieniä lahjoja.
Myös esimerkiksi Saksan katolisilla alueilla ja joissain paikoissa Itävallassa piispanpukuun ja hiippaan pukeutunut ja piispansauvaa kantava der Heilige Nikolaus kulkee talosta taloon tuoden pieniä lahjoja lapsille. Hänen mukanaan saattaa kulkea pelottavan oloisia tummiin pukeutuneita Krampus- tai Knecht Ruprecht –hahmoja. Vanhoihin mytologioihin pohjautuvien hahmojen tehtävä on ollut perinteen mukaan rangaista huonosti käyttäytyneitä lapsia vitsoillaan tai jakaa tuhmille lapsille hiiliä. Krampuksen on ajateltu olevan puoliksi vuohi ja puoliksi paholainen.
Joskus Nikolaus (ja hänen kumppaninsa) käyvät salaa antamassa lahjoja. Joissain paikoissa lapset jättävät kenkänsä ikkunalle tai ovelle yöksi. Kun he heräävät kuudennen päivän aamuna heidän kengistään löytyy pieniä lahjoja ja herkkuja – tapa, jonka juuret pohjautuvat Pyhästä Nikolauksesta kerrottuun legendaan. Amerikkalainen tapa ripustaa joulusukkia liittyy tähän samaan traditioon.
Lisäksi lapset voivat jättää Pyhälle Nikolaukselle lahjatoivelistan, jonka tämä toimittaa joulupukille tai Chistkindille joulua varten.
Lähteet:
https://www.german-way.com/history-and-culture/holidays-and-celebrations/christmas/saint-nicholas/
https://americanhistory.si.edu/explore/stories/how-santa-brought-coca-cola-cold
https://www.ortodoksi.net/index.php/Nikolaos_Ihmeidentekij%C3%A4
https://www.medievalists.net/2023/12/from-st-nicholas-to-santa-claus/
https://www.stnicholascenter.org/who-is-st-nicholas
https://www.stnicholascenter.org/who-is-st-nicholas/stories-legends/traditional-stories/life-of-nicholas/bishop-nicholas-loses-his-cool
