Olemme tottuneet siihen, että valtakunnat pysyvät paikoillaan ja niiden rajat on merkitty maastoon erinäisin maamerkein. Mitä Jeesus tarkoitti Jumalan valtakunnalla?
Kamelinkarvoihin pukeutunut ja villimehiläisten hunajaa ravinnokseen syönyt profeetta Johannes Kastaja kulki Jeesuksen edellä julistaen: Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! (Matt. 3:2)
Johannes kastoi parannuksen kasteella ja opetti seuraajansa odottamaan sitä, mikä vielä oli tulossa.
Jeesus sai kasteen Johannekselta. Kasteen jälkeen alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. Jeesuksen saarnaama sanoma oli sama kuin Johanneksella: Taivasten valtakunta on tullut lähelle (Matt. 4:17). Hänessä tuo valtakunta murtautui esiin. Matteuksen evankeliumissa puhutaan taivasten valtakunnasta, muissa evankeliumeissa käytetään ilmausta Jumalan valtakunta.
Jumalan valtakunnan perustuskirja kirjoitettiin Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Tästä valtakunnasta Jeesus opetti lukemattomin vertauksin. Hän pyrki avaamaan kuulijoidensa ymmärrystä valtakunnalle, joka alkaisi pienestä siemenestä ja kasvaisi kaikkea muuta suuremmaksi. Hän opetti valtakunnasta, jossa ei eletä materiaa tai omaa etua tavoitellen vaan jossa etsitään ensin Jumalan tahtoa ja luotetaan siihen, että hän, joka huolehtii taivaan linnuista ja kedon kukkasista, huolehtii myös lapsistaan (Matt. 6:25–34).
Julistuksen lisäksi Jeesus osoitti elämällään, mitä taivasten valtakunta tarkoitti käytännössä. Jouduttuaan vankeuteen Johannes Kastaja lähetti oppilaansa kysymään Jeesukselta: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Jeesus vastasi: Menkää ja kertokaa, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. (Matt. 11:3–5.)
Vastauksellaan Jeesus osoitti, että hänessä täyttyivät profeettojen ennustukset. Hän viittasi kirjoituksiin, joissa satoja vuosia aiemmin oli ennustettu Messiaasta, joka perustaisi uudelleen Israelin valtakunnan. Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii kuin peura ja mykän kieli ratkeaa riemuun, sillä vedet puhkeavat autiomaihin ja purot aromaahan. (Jes. 35:5, 6.)
Liikkuuko valtakunta?
Olemme tottuneet siihen, että valtakunnat pysyvät paikoillaan ja niiden rajat on merkitty maastoon erinäisin maamerkein. Tunnistamme Suomen ja ehkäpä muidenkin valtakuntien rajat kartalta. Sekä Johannes Kastajan että Jeesuksen opetus kuitenkin oli, että valtakunta tulee. Jeesus kehotti meitä etsimään valtakuntaa, ja Isä meidän -rukouksessa hän myös opetti rukoilemaan: Tulkoon sinun valtakuntasi (Matt. 6:10). Mitä tällä tarkoitetaan, onko valtakunta etsijältään kateissa ja kuinka valtakunta voi tulla?
Viime vuosina olemme seuranneet uutisista, kuinka Ukrainassa on oikeutetusti puolustettu omaa itsenäisyyttä ja sydän syrjällään pelätty sitä, ettei Venäjän valtakunta murtautuisi Ukrainan rajojen sisälle. Kysymys on sotatilasta.
Rukoillessamme Jumalan valtakunnan tulemista rukoilemme todellista Jumalan voiman ilmestymistä keskellemme.
Myös Jumalan valtakunnan tulemisessa on kysymys sotatilasta. Taivasten valtakunnan ilmestyessä pimeyden ja Saatanan vallan tulee väistyä ja tilalle astuu Valon valtakunta. Raamatun mukaan tämä valtakunta ei tuo tullessaan pelkoa ja häväistystä, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Vaikka kyse on taistelusta, taistelu ei ole toisia ihmisiä vastaan. Taistelumme on taistelua pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12). Vihollisen vallat ja voimat pyrkivät orjuuttamaan ja pitämään ihmistä otteessaan. Jeesuksen edessä nämä pahan vallat joutuvat väistymään ja tilalle tulee Jumalan lapsen vapaus.
Valtakunnan hallitsija ja kansalaiset
Jokaisella valtakunnalla on hallitsijansa. Jumalan valtakunnan perustuskirja kirjoitettiin Golgatan keskimmäisellä ristillä, kun valtakunnan hallitsija Jeesus Kristus vapaaehtoisesti täytti sen suunnitelman, joka Isällä Jumalalla oli ihmiskunnan pelastamiseksi. Jumala teki meidät rikkomuksiimme kuolleet eläviksi yhdessä hänen kanssaan ja antoi meille anteeksi kaikki rikkomuksemme ––. Hän riisui aseista hallitukset ja vallat ja saattoi ne julkisen häpeän alaisiksi, kun hän sai niistä Kristuksessa riemuvoiton. (Kol. 2:13–15.)
Saatana varmasti luuli onnistuneensa, kun Jumalan Poika lyötiin ristille. Vihollinen ei kuitenkaan tuntenut Jumalan suunnitelmaa. Jeesus tuskissaan huusi: Se on täytetty! (Joh. 19:30), ja näin Jumalan valtakunta lopullisesti perustettiin. Osoituksena siitä, että voitto oli saavutettu, Isä herätti poikansa Jeesuksen kuolleista. Hän voitti synnin ja kuoleman vallan, ja niinpä hän pystyi sanomaan: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18).
Kun ihminen ottaa Jeesuksen tuoman pelastuksen vastaan, hänestä tulee Jumalan valtakunnan täysivaltainen kansalainen.
Jumalan valtakunnan kansalaiseksi tullaan uudestisyntymän kautta. Vaikka kansalaisuus on avoin kaikille ihmisille rotuun, ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen statukseen katsomatta, ei valtakunnan kansalaisuuteen ole mitään muuta väylää kuin uudestisyntyminen, usko Jeesukseen. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh. 1:12).
Valtakunnan rajat
Niin Johanneksen kuin Jeesuksen oppilaat ajattelivat, että Messias palauttaisi Daavidin ja Salomon aikaisen Israelin valtakunnan loiston. Vielä ennen Jeesuksen taivaaseen astumista opetuslapset kysyivät häneltä: Tänä aikanako sinä palautat ennalleen Israelin valtakunnan? (Ap. t. 1:6) He odottivat valtakuntaa, jossa roomalaiset valtaajat ajettaisiin maasta pois ja Messias ottaisi hallintavallan.
Jeesus määritteli valtakunnan rajat toisella tavalla. Fariseusten kysyessä häneltä samaa kysymystä Jumalan valtakunnan tulemisesta Jeesus vastasi: Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ”Se on tuolla”, sillä Jumalan valtakunta on teidän sisällänne. (Luuk. 17:20–21.)
Jumalan valtakunnan rajat kulkevat siis sydämeltä sydämelle. Kun ihminen ottaa Jeesuksen tuoman pelastuksen vastaan, hänestä tulee Jumalan valtakunnan täysivaltainen kansalainen. Hän syntyy uudesti ylhäältä ja saa sekä oikeuden että voiman tulla Jumalan lapseksi.
Jo nyt – mutta ei vielä
Jeesuksen elämässä Jumalan valtakunta murtautui konkreettisesti esiin. Ikään kuin esimerkkeinä siitä voimasta, joka valtakunnassa vallitsee, Jeesus paransi sairaita, teki ihmeitä ja tunnustekoja, avasi kuuroja korvia ja sokeita silmiä, ja herättipä hän jopa kuolleita.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunta on joutunut synnin kirouksen, kuoleman, alaiseksi. Nyt Jeesus osoitti, että rikkoutunut yhteys Jumalaan korjaantuu hänessä, ja osoituksena tästä hän paransi myös sairaita. Hänessä Jumalan valtakunta tuli jo keskellemme.
Vielä elämme kuitenkin olotilassa, jossa Jumalan valtakunta ei ole tullut täydessä kunniassaan, kirkkaudessaan ja voimassaan. Edelleen elämämme monin tavoin puutteellisessa maailmassa, jossa ihmiset sairastavat, tekevät syntiä ja lopulta myös kuolevat. Kuitenkin jo nyt voimme kokea vapautta synnin kahleista ja Jumalan antamaa terveyttä. Jumalan valtakunta on jo siis keskellämme.
Vielä koko luomakunta ”huokaa ja on synnytystuskissa” odottaessaan sitä, että Jeesus saapuu kuninkaana takaisin. Silloin kaikki vajavaisuus päättyy. Hän tulee hallitsemaan rauhan valtakunnassa, ja uskomme vaihtuu vihdoinkin näkemiseen. (Room. 8:20–25.)
Laajeneva valtakunta
Jeesus jätti seuraajilleen tehtävän: Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu (Matt. 24:14). Lähetyskäskyä antaessaan Jeesus vielä täydensi: Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark. 16:15).
Jumalan valtakunta Jeesuksessa on tullut luoksemme, ja tehtävän valtakunnan välittämisestä kaikille kansoille Jeesus siis uskoi meille. Tämä on seurakunnalle, Jeesuksen seuraajille, jätetty ensisijainen toimeksianto. Eikä hän jättänyt meitä tehtävämme kanssa yksin vaan lähetti meille puolustajan Pyhän Hengen olemaan kanssamme joka päivä maailman ajan loppuun asti.
Pyhän Hengen antamien armolahjojen kautta voimme välittää valtakunnan voimaa niin, että evankeliumin sanoma ei ole ainoastaan sanoissa, vaan se näkyy myös voimana seurakunnan elämässä: Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotain kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi. (Mark. 16:17–18.)
Kun siis rukoilemme Jumalan valtakunnan tulemista, emme rukoile mitä tahansa harrasta uskonnollista toivotusta tai korulausetta, vaan rukoilemme todellista Jumalan voiman ilmestymistä keskellemme: Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, niin maan päällä kuin taivaassa.
Näky kirkkaaksi
Kerrotaan tarinaa matkaajasta, joka saapui kaivostyömaalle muinaisessa Rooman valtakunnassa. Työmaalla hän kohtasi kaksi työparia.
Ensimmäisillä kohtaamillaan miehillä oli painavat vasarat ja tylsät taltat käsissään. Paahtavassa helteessä he tympääntyneinä hakkasivat kivenlohkaretta. Kulkija kysyi miehiltä: ”Mitä te teette?” Miehet vastasivat: ”Yritämme tehdä tästä kivestä rakennuskiveä, mutta työ on todella raskasta ja puuduttavaa, työvälineet ovat kehnot ja työolosuhteet järkyttävät.”
Kulkija jatkoi matkaansa ja tuli toisen työparin luokse. Myös näillä miehillä oli raskaat vasarat ja tylsät taltat. He kuitenkin tekivät työtä innokkaasti helteestä huolimatta. Työn jälki oli loistavaa, heidän työstämänsä rakennuskivi oli sileä, ja jo kaukaakin näki, että työ oli tehty suurta käsityötaitoa osoittaen. Kulkija kysyi heiltä: ”Mitäs te teette?” Miehet vastasivat yhteen ääneen: ”Me rakennamme Colosseumia, Rooman valtakunnan mahtavinta ja hienointa amfiteatteria!” Näillä miehillä oli näky tekemästään työstä!
Vanhan testamentin profeetoilla ja Johannes Kastajalla oli ennalta näky tulevasta valtakunnasta. Jeesus toi elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan valtakunnan maan päälle. Hän opetti opetuslapsilleen valtakunnan olemusta. Opetuslapset lähtivät viemään sanomaa tästä valtakunnasta, ylösnousseesta Messiaasta, joka on voittanut synnin ja kuoleman vallan. He saarnasivat Kristusta, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Muutamassa vuosikymmenessä, ilman käsillämme olevaa viestintäteknologiaa tai ilman moderneja kulkuvälineitä, evankeliumin sanoma oli saatettu koko silloiseen Rooman valtakuntaan, Intiasta Espanjaan ja aina Etiopiaan asti.
Onko meillä tämän ajan kristityillä kokonaiskuva selvillä? Näemmekö työssämme Jumalan valtakunnan? Saatamme innostua yksittäisistä projekteista, missioista, aktiomatkoista tai erinäisistä kristillisistä hankkeista, mutta onko meillä näky Jumalan missiosta – hänen valtakunnastaan?
Pohdittavaksi:
- Mitä Jumalan valtakunta merkitsee sinulle?
- Miten seurakuntasi liittyy Jumalan suunnitelmaan a) paikallisesti ja b) maailmanlaajuisesti?
- Miten seurakunnallinen palvelutehtäväsi liittyy Jumalan valtakuntaan?
- Kun puhumme näystä, säilyykö meillä kokonaiskuva Jumalan valtakunnasta vai onko näkymme esimerkiksi solutyössä, mediatyössä, ylistyksessä, lähetystyössä tai vaikkapa lapsityössä?
Kirjoittaja on helluntaiseurakuntien lehden Ristin Voiton toimituspäällikkö.
