Hengellisen hedelmän kasvuun tarvittavat ravintoaineet tulevat aina Jeesuksen sanoista.
Millä tavalla miellämme Jeesuksen? Tutkimme Jeesuksen ”Minä olen” -lauseita ja kahta häntä kuvaavaa asiaa.
1. Minä olen ylösnousemus ja elämä (Joh. 11:17–27)
Johanneksen evankeliumin 11. luku kertoo suuresta ihmeestä, kun Jeesus herättää kuolleista ystävänsä Lasaruksen. Kun Jeesus sanoo itsestään: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”, hän ei tarkoita sitä vain kuvainnollisesti vaan myös käytännössä.
Kenties tunnet ihmisiä, jotka puhuvat paljon, mutta eivät tee mitään. Jeesus tekee selväksi, että hän on sanojensa mittainen – hän tekee sen, mitä hän lupaa, hän on aito.
Lasaruksen ylösnousemus osoittaa, että Jeesuksella on valta yli elämän ja kuoleman. Hän todistaa olevansa Jumala.
Monet todistivat tätä ihmettä ja päättivät sen nähtyään seurata Jeesusta. Samanaikaisesti ylipapit päättivät tappaa Jeesuksen, koska niin monet alkoivat ihmeen seurauksena seurata häntä.
Ei pitkään tämän ihmeen jälkeen Jeesus itse kuolee ja nousee ylös. Jeesuksen ylösnousemus on ratkaisevan tärkeä asia ja samalla lupaus kaikille, jotka uskovat Jeesukseen: Jeesus antaa häneen uskoville elämän – sekä ikuisen että myös todellisen elämän jo täällä maan päällä.
Jeesus tuntee tunteemme ja olosuhteemme.
Haasteiden keskellä on tyypillistä ajatella: ”Uskon Jeesukseen, mutta omassa vaikeassa tilanteessani en vielä näe, että Jeesus tekisi ihmeitä.” Kun koemme näin, saatamme kokea vahvasti esimerkiksi pettymystä.
Siellä missä odotetaan ja tarvitaan ihmettä, ei yleensä olla välinpitämättömiä. Myös Jeesus koki vahvoja tunteita (surua) Lasaruksen haudalla. Tilanne ei ollut helppo. Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää. Jeesus kesti tilanteessa vallinneen jännitteen ja julisti sen keskellä olevansa ylösnousemus ja elämä.
Usein Jeesus lausuu ”Minä olen” -lauseensa tilanteissa, joissa on jännitteitä, niin tässäkin. Siksi tämä raamatunkohta rohkaisee meitä juuri tänään. ”Jeesus on elämä ja ylösnousemus” – hänellä on valta jopa yli elämän ja kuoleman. Jeesus tuntee tunteemme ja olosuhteemme. Kaiken keskellä saamme luottaa siihen, että hän on elämä ja hän antaa elämän myös muihin tilanteisiimme, miten haastavia ne ikinä ovatkaan.
2. Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh. 14:1–7)
Jeesuksen sanat ”Minä olen tie, totuus ja elämä” haastavat meitä. Jokainen haluaa löytää nämä kolme. Mutta usko siihen, että Jeesus on ainoa ratkaisu, todella vaatii uskoa.
Kreikankielinen sana ”uskokaa” (πιστεύετε, pisteuete) voidaan tässä yhteydessä kääntää ”luottakaa”. Jeesus rohkaisee meitä yhä uudelleen luottamaan häneen.
Yhteiskunnassamme seuraavien asioiden sanominen selkeästi ja rakastavasti voi olla vaikeaa:
”Uskon, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo.” Näin sanoen väitämme, ettei mikään muu uskonto johda Jumalan luo.
”Uskon, että Jeesus on totuus.” Näin kerromme, että arvomme määräytyvät sen mukaan, mitä Jeesus sanoo Raamatussa. Emme sovita arvojamme yhteiskunnan vaan Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Jeesus on totuus.
”Jeesus on ainoa tie iankaikkiseen elämään.” Tämä tarkoittaa samalla, että on ratkaisevaa, valitseeko ihminen elää Jeesuksen kanssa vai ilman häntä.
Jumala ei tavoittele ”näin olemme aina tehneet” -periaatetta.
Jeesuksen itsestään lausumat sanat kutsuvat meitä luottamaan häneen ja seisomaan selkeästi mutta rakkaudellisesti Jeesuksen ja hänen totuutensa puolella.
Ne kutsuvat meitä kertomaan ympärillämme oleville ihmisille Jeesuksesta, koska tiedämme, että hän antaa iankaikkisen elämän.
Lisäksi Jeesus kutsuu meitä riippuvaisuuteen siitä, mitä hän ajattelee ja sanoo meistä, ei siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Mutta samalla kun Pyhä Henki antaa meille voimaa näyttää värimme, on tärkeää muistaa, että Jeesusta kutsuttiin syntisten ystäväksi eikä hän eristäytynyt häntä tarvitsevien ihmisten keskeltä. Näin oli ainoastaan silloin, kun hän vietti aikaa rukouksessa Isänsä kanssa. Meitä ei ole kutsuttu moraalipoliiseina kylmästi muistuttamaan ihmisiä heidän virheistään vaan tutustuttamaan heidät Persoonaan – armoa ja totuutta täynnä olevaan Jeesukseen. Tällainen Jeesus on puoleensavetävä!
3. Minä olen todellinen viinipuu (Joh. 15:1–8)
Jeesus on viinipuu. Hän ravitsee yhteydessään olevat oksat niille välttämättömillä ravinteilla. Siksi hän sanoo, että meidän tulee pysyä hänessä. Muuten emme voi kantaa hedelmää – Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Jeesus alleviivaa, että olemme täysin riippuvaisia hänestä.
Kuinka siis pysymme hänessä, ravitsijassamme? Avain on jakeessa 7: muistamalla, mitä Jeesus on sanonut. Tällöin meihin virtaavat tarvittavat ”ravinteet” ja voimme kantaa hedelmää. Hedelmä elämässämme voi olla sitä, että kerromme läheisillemme Jeesuksesta. Tai sitä, ettei meidän enää tarvitse taistella vihan, katkeruuden, pelon, epävarmuuden tai muun vaikean asian kanssa.
Riippumatta siitä, millaista hedelmää elämämme tuottaa, hedelmän kasvuun tarvittavat ravintoaineet tulevat aina Jeesuksen sanoista. Ilman niitä ponnistelumme ja tekomme eivät kanna hedelmää. Mutta jos pysymme hänessä, kannamme yhä enemmän hedelmää.
Silloin Jumala, viinitarhuri, myös leikkaa meitä säännöllisesti. Tällöin puhdistumme ja voimme seuraavalla satokaudella kantaa vieläkin runsaamman hedelmän.
Kaiken keskellä ei kannata unohtaa, että leikkaaminen sattuu. Kenties joku muu ylennetään meidän sijastamme. Tai saatamme menettää meille rakkaan asian tai aseman, kun Jumala testaa meitä. Olemmeko kiintyneitä asioihin tai arvostukseen vai saammeko voimamme ja ravintomme Jeesukselta? Kannammepa hedelmää tai emme, rakastava Jumala leikkaa meitä.
On inhimillistä vastustaa muutoksia. Mutta tässä vertauksessaan Jeesus tekee jotain erittäin selväksi. Seurakunnassa, joka koostuu useista Jeesukseen, viinipuuhun, kiinnittyneistä oksista, tapahtuu aina muutosta!
Kun jokin sujuu hyvin, saattaa hyvinkin seurata kivuliaita vaiheita, jotta voisimme kantaa aiempaa enemmän hedelmää. Jos jokin asia tai toimintamalli ei toimi, se leikataan pois ja se kuolee. Jumala ei tavoittele ”näin olemme aina tehneet” -periaatetta. Sen sijaan hän esittää kysymyksen: tuottaako jokin hedelmää?
Hän huolehtii siitä, että hänen seurakuntansa pysyy terveenä ja kantaa jatkuvasti enemmän hedelmää. Hän huolehtii seurakunnasta rakkaudella, ja tämä tarkoittaa myös, että sairaat tai kuolleet oksat leikataan pois.
Mikä kantaa hedelmää elämässämme? Mikä taas ei? Mistä pidämme kiinni? Missä olemme huomanneet Jumalan leikkaavan tai karsivan viime aikoina?
Jeesus on elävän veden antaja (Joh. 4:14)
Mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. (Joh. 4:14.)
Milloin ja kenelle Jeesus sanoo tämän? Jeesus istahti kaivon ääreen, koska oli väsynyt. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että hänellä oli nälkä, sillä hänen opetuslapsensa olivat menossa hakemaan ruokaa. Jeesuksella oli inhimillisiä tarpeita, kuten nälkä, jano ja väsymys. Aivan kuin meillä.
Kaivolla Jeesus aloittaa keskustelun samarialaisen naisen kanssa, mikä oli epätavallista. Kyseessä oli nainen, eivätkä juutalaiset myöskään puhuneet samarialaisten kanssa, koska olivat heidän vihamiehiään.
Jeesus kuitenkin puhuu naiselle, pyytää tältä ensin vettä ja kertoo sitten elävästä vedestä, jonka jälkeen ei enää tulisi jano. Nainen haluaa saada tätä elävää vettä, jotta hänen ei tarvitsisi aina tulla kaivolle.
Jeesus tietää sitten yliluonnollisesti, että naisella on ollut jo viisi miestä eikä tämän nykyinen kumppani edes ole hänen aviomiehensä. Jeesus haastaa naisen elämäntavan. Tämän jälkeen nainen ajattelee ensin, että keskustelukumppani on profeetta, ja sanoo, että Jumalaa voi palvoa vain Jerusalemissa.
Jeesus tunnustaa itsensä keskustelun aikana Messiaaksi. Hän selittää naiselle, että ne, jotka palvovat Jumalaa oikein, eivät enää palvo Jumalaa vain jossain tietyssä fyysisessä paikassa, vaan hengessä ja totuudessa. Nainen jättää vesiruukkunsa ja kiirehtii kaupunkiin kertomaan ihmisille, että Jeesus tiesi, mitä hän oli tehnyt, ja että kyseessä on ehkä Messias. Monet uskoivatkin Jeesukseen Messiaana naisen kertomuksen perusteella.
Sitten Jeesuksen opetuslapset palasivat ja halusivat viedä hänet syömään. Mutta hän sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (Joh. 4:34). Jeesus ei syö. Nainen ei hae vettä.
Evankeliumi riittää: Jeesus kuoli, antoi kaiken meidän puolestamme, jotta meillä voisi olla suhde Jumalaan. Jeesus antaa anteeksi kaikki syntimme, jotta voisimme saada ikuisen elämän. Ja jo nyt saamme maistaa tätä elävää vettä.
Maistetaan, muistetaan ja tiedostetaan, että evankeliumi riittää myös tänään. Se on elämän ydin. Emme voi enää olla ilman Jeesusta – tarvitsemme häntä! Jeesus haastoi naisen elämäntavan. Mutta ennen kaikkea Jeesus opetti hänelle, että jokainen voi palvoa Jumalaa, missä ikinä onkaan. Kuinka etuoikeutettua onkaan, että voit palvoa Jumalaa, missä ikinä oletkin! Etsitään yhdessä Jumalaa ja tullaan jälleen riippuvaisiksi Jeesuksesta.
Jeesus on kuningas (Joh. 18:33–37)
Jumalan valtakunta oli erilainen kuin mitä juutalaiset Jeesuksen aikaan odottivat. He toivoivat vapauttajaa, joka lopettaisi roomalaisten vallan. Kyllä Jeesus halusikin vapauttaa heidät, mutta eri tavalla kuin he ajattelivat. Juutalaiset odottivat maallista hallitsijaa, ja Pilatus tiesi tämän tarkasti. Siksi hän kysyi Jeesukselta, oliko tämä juutalaisten kuningas. Siinä tapauksessa Jeesus olisi ollut Pilatukselle vihollinen. Pilatus oli nimittäin Rooman miehitysvallan lähettiläs ja vastasi turvallisuudesta Israelissa. Itse itsensä nimittänyt juutalaisten kuningas olisi merkinnyt hänelle vihollista.
Tämän vuoksi jakeet 36 ja 37 ovat niin ratkaisevia. Kyllä, Jeesus on kuningas, mutta hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta. Hän ei ollut sellainen kuningas, jota israelilaiset olivat toivoneet.
Moni kaipasi silloin ja kaipaa tänäänkin sitä, että Jumala alkaisi hallita asioita ja kontrolloida maailmaamme. Kysymykset siitä, miksi on kärsimystä, kuolemaa ja epäoikeudenmukaisuutta, sisältävät piilevästi kysymyksen siitä, miksei Jumala ota hallintavaltaa ja palauta oikeudenmukaisuutta.
Kyllä, Jeesus haluaa muuttaa asioita maailmassamme. Hän osoitti sen vaikuttavasti elämällään. Hän on muuttanut niin paljon, että vielä 2000 vuotta myöhemminkin ihmiset muuttuvat ja paranevat hänen sanansa voimasta. Mutta Jumalan valtakunta ei ole vielä täydellisesti täällä. Kaikki, mitä Jumala tahtoo, ei tapahdu vielä tässä maailmassa. Eikä kaikki, mikä tapahtuu, ole Jumalan tahto.
Jeesus kuvaa jakeessa 37 tehtäväänsä ja kertoo tulleensa todistamaan totuuden puolesta. Hän osoittaa, millainen hänen valtakuntansa on, vaikka se ei vielä ole täydellisesti keskellämme. Näemme ikään kuin varjon siitä, millaista hänen valtakunnassaan tulee myöhemmin olemaan.
Mutta varsinainen valtakunta tulee olemaan jotain vielä paljon parempaa! Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, näkee myöhemmin kokonaan Jumalan valtakunnan. Ei enää varjoja, ei enää vain aavistuksenomaisuutta. Taivaassa ei ole enää epäoikeudenmukaisuutta, kuolemaa eikä kärsimystä. Jeesuksen luona on vain iloa, rakkautta, toivoa, luottamusta ja paljon muuta hyvää.
Jo nyt saamme iloita siitä, mitä on tulossa, ja samalla heittää mahdollisimman monta ”valtakunnan varjoa” lähimmäistemme ylle. Sillä se, joka ”näkee” Jumalaa edes osin ja uskoo häneen, näkee myöhemmin Jumalan valtakunnan täydellisenä ja kokonaan. Kannattaa elää niin, että tämä Kuningas ja hänen valtakuntansa tulevat tunnetuiksi.
Käytännön askelia:
- Mieti jotakin tilannetta, jossa et näe toivoa, ja tuo se Jumalan eteen. Luota häneen. Hän on elämä, ja hän antaa uutta elämää!
- Rukoile avointa ovea kertoa ja kerro Jeesuksesta.
Christian Knorr on helluntailaisen Credo Kirchen johtava pastori.
