Kirjoittanut
Päätöksen myötä uskonnon- ja omantunnonvapauden painoarvo ihmisoikeuksina laskee ja syntymättömän oikeuksien puolustamisesta voi tulla jopa ihmisoikeusrikkomus.
Euroopan parlamentti hyväksyi 24. kesäkuuta äänin 378-255 Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon komitean laatiman esityksen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Komitea vaati esityksessä seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien tunnustamista ihmisoikeuksiksi. Näihin oikeuksiin katsottiin kuuluvan muun muassa oikeus turvalliseen aborttiin. Asiasta uutisoi uutissivu Reuters.
Etukäteen komitean esitys herätti runsaasti kritiikkiä etenkin pro life -järjestetöissä (suom. elämän puolesta). Verkkolehti Evangelical Focuksen tietojen mukaan esimerkiksi saksalainen pro life -järjestö Bundersverband Lebensrecht kritisoi esitystä syntymättömän lapsen oikeuksien täydellisestä sivuuttamisesta. Lisäksi järjestö on huolissaan hoitohenkilökunnan omantunnonvapaudesta, sillä juuri hyväksytyssä esityksessä omantunnonvapautta pidetään esteenä aborttioikeuden toteutumiselle. Monissa Euroopan maissa hoitohenkilökunnalla on oikeus kieltäytyä tekemästä abortteja omantunnonsyistä.
Ihmisoikeudet eivät koske syntymättömiä?
Aina ajankohtainen aborttikysymys jakaa syvästi mielipiteitä. Yksi asia kuitenkin yhdistää niin abortin vastustajia kuin sen kannattajia: molemmat pitävät sitä ihmisoikeuskysymyksenä. Kumpikaan ei kuitenkaan saa kiistatonta tukea käsityksilleen YK:n ihmisoikeussopimuksista.
Abortin vastustajat vetoavat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) toiseen artiklaan, joka käsittää oikeuden elämään. Ongelma on se, etteivät ihmisoikeudet YK:n mukaan koske syntymättömiä. Asiasta linjattiin vuonna 2004 Euroopan ihmisoikeusistuimessa, jossa käsiteltiin tapausta, jossa lääkäri oli aiheuttanut huolimattomuudellaan abortin kuudennella kuulla raskaana olleelle naiselle Ranskassa vuonna 1991.
Euroopassa ei ole yksimielisyyttä siitä, milloin ihmiselämä alkaa.
Nainen syytti lääkäriä lapsensa kuolemantuottamuksesta, mutta Ranskan oikeuslaitos vapautti tämän syytteistä. Nainen vei asian Euroopan ihmisoikeusistuimeen, joka päätyi siihen, ettei lääkäri ollut rikkonut ihmisoikeuksien julistuksen toista artiklaa. Päätöksen mukaan jokainen valtio määrittelee itse, milloin sikiöllä on oikeus elämäänsä, eikä ihmisoikeusistuin voi ottaa asiaan kantaa, koska Euroopassa ei ole yksimielisyyttä siitä, milloin ihmiselämä alkaa.
Feministinen liike keksi lisääntymisoikeudet
Myös abortin puolustajat vetoavat ihmisoikeuksiin. Siitä, onko abortti naisen oikeus, on väännetty YK:ssa jo vuosikymmenten ajan. Oikeastaan aina siitä lähtien, kun oikeus perhesuunnitteluun – eli oikeus päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta – määriteltiin ihmisoikeudeksi YK:n ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa Teheranissa vuonna 1968.
Sittemmin perhesuunnittelun käsitteen on korvannut ”lisääntymisoikeudet” (eng. reproductive rights). Lisääntymisoikeudet on feministisen liikkeen alkujaan käyttöön ottama käsite, jonka tarkoituksena oli nimenomaan ajaa abortin laillistamista naisten lisääntymisoikeutena.
Asia oli esillä ensimmäisen kerran Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1994. Konferenssin päätösasiakirjan muotoilussa päädyttiin kompromissiin, jossa toisaalta korostettiin sitä, ettei abortti ole perhesuunnittelun menetelmä, mutta tunnustettiin laittomien aborttien olevan vakava terveysuhka.
Seksuaalikasvatus on aina arvolatautunutta
Euroopan parlamentin äänestyksessä hyväksytty esitys kuvaa hyvin käynnissä olevaa arvosotaa, joka kärjistyy seksuaalietiikkaan. Kysymys ei ole pelkästään abortissa, sillä komitean esityksessä ihmisoikeutena pidetään myös esimerkiksi yksilön pääsyä hedelmöityshoitoihin tämän sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai siviilisäädystä riippumatta.
Unkarin parlamentti hyväksyi vastikään lain, joka kieltää homoseksuaalisuutta ja sukupuolenkorjausta koskevan sisällön asettamisen alaikäisten saataville.
Esityksen hyväksyminen on vastaisku Maltalle ja Puolalle, joiden tiukkaa aborttilainsäädäntöä moititaan ihmisoikeusrikkomuksena. Myös komitean esityksen vaatimus tietoon perustuvasta seksuaalikasvatuksesta on suunnattu Euroopan konservatiivisempaa siipeä edustaville maille. Esimerkiksi Unkarin parlamentti hyväksyi vastikään lain, joka kieltää homoseksuaalisuutta ja sukupuolenkorjausta koskevan sisällön asettamisen alaikäisten saataville, uutisoi Helsingin Sanomat.
Mitä tämä tietoon perustuva seksuaalikasvatus on, sitä ei kuitenkaan esityksessä avata. Tosiasia on se, että seksuaalikasvatus on aina arvolatautunutta. WHO:n arvion mukaan Euroopan alueelta löytyy kolmea erilaista seksuaalikasvatuksen mallia.
Omantunnonvapaus abortin esteenä
Aika näyttää, miten abortin määritteleminen ihmisoikeudeksi tulee käytännössä vaikuttamaan Eurooppaan. Esityksessä ainakin vaaditaan abortin esteiden purkamista, mikä tarkoittaa paitsi abortin laillistamista myös hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden uudelleenharkintaa.
Ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus ovat ihmisoikeuksia (18. artikla), mutta nyt hyväksytyn esityksen perusteella Euroopan parlamentti pitää oikeutta aborttiin niitä keskeisempänä. Toisaalta omantunnonvapaus voi todella muodostua abortin esteeksi. Esimerkiksi Italiassa abortin saaminen on hankalaa, sillä vuonna 2013 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella peräti 70 prosenttia hoitohenkilökunnasta kieltäytyy tekemästä abortteja, uutisoi Aamulehti vuonna 2016.
Joka tapauksessa päätöksen myötä uskonnonvapauden painoarvo ihmisoikeutena laskee ja syntymättömän oikeuksien puolustamisesta voi tulla jopa ihmisoikeusrikkomus. Lisäksi päätös on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeusistuimen aiemman päätöksen kanssa, joka jätti valtioille vapauden määritellä itse, milloin ihmiselämä alkaa.
Teksti: Karoliina Rauhio-Pokka
Kirjallisuus:
Whaley Eager, Paige (2004). Global Population Policy: From Population Control to Reproductive Rights. Aldershot: Ashgate.
