Mikko Paljakalla on elämässään kokemus metallista niin kehossa kuin musiikkimaussakin.
Uskon, että jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan. Minun ristini on sairauksieni aiheuttama erilaisuus. Olen saanut tällaisen tehtävän, ja sen takia kenties oppinut ja nähnyt paljon asioita, joita muut eivät.
Kun synnyin, minulla ei ollut lainkaan peräaukkoa. Synnynnäinen peräaukon puutos eli anusatresia on hyvin harvinainen ja hengenvaarallinen tila. Lisäksi minulla on vaikea selkärangan kierouma, joka aiheuttaa sen, että keskivartaloni on jäänyt tavallista lyhyemmäksi ja sisäelimille jää liian vähän tilaa.
Vaikeinta elämässäni ei ole ollut kehon lyhyys, rankat selkäleikkaukset, pidätyskyvyn ongelmat, huono hapensaanti tai kivuista johtuva unettomuus vaan se, jos menettäisi toivon.
Tärkein valintani on Jeesus. Toiseksi tärkein on, miten suhtaudun elämääni. Haluan säilyttää valoisan asenteen.
Kun katson peiliin, voin valita, näenkö siellä pienen, mitättömän miehen vai ainutlaatuisen Jumalan oman puolitoistametrisen teräsmiehen, sillä selässäni on aiemmin ollut metallia tukena.
Tärkein rukousaiheeni on, että voisin elää Jumalan mielen mukaisesti.
Olen kiertänyt paljon Eurooppaa, Aasiaa ja Amerikkaa, käynyt upeissa kansallispuistoissa ympäri maailmaa ja nähnyt niin köyhyyttä kuin rikkauttakin.
Erikoisia tilanteita on elämässäni riittänyt. Yksi mielenkiintoisimmista oli olla tutkimassa kuolleita Edinburghin yliopistossa. Vieressä oli laatikko täynnä luita. Laatikon kyljessä luki suomeksi ”vain leivontatarvikkeille”. Se huvitti. Erikoista on myös ollut päästä turvaluokitukseltaan vahvoihin paikkoihin, joihin kenellä tahansa ei ole asiaa.
Unelmoin kristillisen metallilevyn tai kirjan tekemisestä, vaimosta ja omasta perheestä. Joka päivä on uusi mahdollisuus, ja olen avoin Jumalan suunnitelmille.
