Kirjoittanut
Viime viikonloppuna 20-vuotisjuhliaan viettänyt yhdistys etsii uusia yhteistyöseurakuntia samalla, kun seksuaalisesta eheytymisestä puhumiseen suhtaudutaan yhteiskunnassa yhä vihamielisemmin. Uusi ilmiö on homoaktivistien pyrkimys häiritä järjestön organisoimien vertaistukiryhmien toimintaa.
Aslan ry:n puheenjohtaja, varatuomari Pirkko Alaranta hämmästyi vuosi sitten otsikoissa olleen Älä alistu -kampanjan ja siihen liittyneen ”Annin tarina”-videon saamaa tyrmäystä.
Herätyskristillisten järjestöjen ja Nuotta-nuortenmedian toteuttaman kampanjan ytimessä oli biseksuaalityttö ”Annin” kertomus uskoontulostaan ja eheytymisestään heteroseksuaaliksi.
Alarannan mukaan sekä maalliselta että kirkolliselta kentältä tulleet reaktiot osoittivat, että ”Annin” kaltaiset ihmiset eivät ole tervetulleita julkisuuteen.
– Tässä yhteiskunnassa ei näköjään saisi kertoa siitä, minkä on omassa elämässään kokenut hyväksi.
Vuonna 1991 perustettu Aslan ry on kirkkokuntiin sitoutumaton kristillinen palvelujärjestö. Yhdistys pyrkii tukemaan raamatulliselta pohjalta niitä, jotka haluavat kasvaa ihmissuhteiden sekä tunne- ja seksuaalielämän alueilla.
20 vuoden aikana yhdistyksen koulutuksiin, seminaareihin ja eheytymisohjelmiin on osallistunut tuhansia ihmisiä, arviolta noin puolet luterilaisia ja loput vapaista suunnista. Suurin osa osallistujista on heteroseksuaaleja, jotka etsivät eheyttä seksuaalisuuteensa ja ihmissuhteisiinsa.
Viime vuonna Elävät vedet, Kutsu kasvuun ja Elämän puolelle -nimisiä ohjelmia järjestettiin viidellä paikkakunnalla. Järjestö edustaa näkemystä, jonka mukaan vähintäänkin suuri osa heteroseksuaalisuudesta poikkeavista seksuaalisista taipumuksista johtuu ihmisen tunne-elämän vaurioitumisesta.
Pelko levinnyt seurakuntiin
Alkuvaiheessa Aslanin yhteiskumppanit olivat lähes pelkästään luterilaisia seurakuntia ja järjestöjä. Viime vuosina yhteistyö vapaiden suuntien seurakuntien kanssa on vahvistunut, mutta samalla on alkanut ilmetä merkkejä siitä, että seurakunnat ja järjestöt eivät halua kertoa Aslan-yhteyksistä julkisuudessa mediakohujen pelossa.
Viimeksi tämä kävi ilmi erään seminaarin järjestelyvaiheessa, kun tapahtumalle tilansa antanut seurakunta ei halunnut tilaisuuksia mainostettavan julkisesti.
– Kukapa haluaisi verta nenästään. Aslanista on tullut paha sana, Alaranta sanoo lakonisesti.
Vaikeutuneesta toimintaympäristöstä huolimatta järjestö pyrkii löytämään uusia yhteistyöseurakuntia ja käynnistämään toimintaa sitä kautta uusilla paikkakunnilla.
Sabotointiyritykset kiusana
Aslanin päätoimintamuoto on Elävät vedet -eheytymisohjelma. Ohjelmassa yhdistetään vertaistuki, raamatunopetus, ihmisen elämänhistorian sielunhoidollinen tarkastelu ja rukous. Ohjelman aikana ryhmä kokoontuu kolmekymmentä kertaa.
Viime vuosien uusi ilmiö maailmalla on ollut homoaktivistien soluttautuminen Elävät vedet -ryhmiin. Ainakin Itävallassa yksi ryhmä jouduttiin keskeyttämään sen jälkeen, kun soluttautujat olivat kertoneet ryhmän toiminnasta ja osallistujista julkisuudessa.
Myös Suomessa on ilmennyt tämänkaltaisia pyrkimyksiä. Tähän asti valheellisin perustein ryhmiin hakeneet henkilöt ovat kuitenkin paljastuneet ryhmien muodostamista edeltäneessä haastatteluvaiheessa.
Alaranta on häirintäyrityksistä tuohtunut.
– Ryhmät ovat luottamuksellisia, ja osallistujat kertovat niissä avoimesti omaa elämäntarinaansa. Siksi on tärkeää, että jokainen mukana olija on etsimässä apua ja sitoutunut omaan eheytymiseensä eikä ole vain tarkkailemassa muita. Meidän täytyy suojella niitä, jotka hakevat meiltä apua.
Aiheesta lisää tämän viikon Ristin Voitto -lehdestä.
