Pitääkö paikkansa, että 0 prosenttia islantilaisnuorista uskoo Jumalaan? Uusi Tie kävi Islannissa selvittämässä maan uskonnollista tilannetta.
Tulen, jään ja kiven maa. Sellaiseksikin on Islantia kutsuttu. Islannin ainoan lähetysjärjestön Samband íslenskra kristniboðsfélagan (SIK) työntekijä, Kalli Gíslason, kuvaa maan hengellistä tilaa niin ikään kiviseksi.
– Tämä on karua ja kivikovaa maata, hän huokaisee järjestön kirpputorilla aivan Reykjavikin keskustan tuntumassa.
Islanti on ollut viime aikoina otsikoissa juuri uskonnollisuutensa – ja sen puutteen vuoksi. Noin 330 000 asukkaan saarivaltiolla on pitkä historia niin kristinuskon kuin erilaisten pakanauskontojenkin suhteen.
Vuosi sitten mediassa kohistiin, kun Islannissa alettiin rakentaa vanhoille pakanajumalille, muun muassa Thorille ja Odinille, omistettua temppeliä. Tuoreimmat uutiset Islannin uskonnollisesta tilanteesta liittyvät islantilaisten ateistien Siðmennt-liiton julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan nolla prosenttia alle 25-vuotiaista islantilaisista uskoo Jumalan luoneen maailman. Aiheesta uutisoivat tammikuussa muun muassa Washington Post ja Helsingin Sanomat.
Valtaosa kuuluu yhä kirkkoon
Kirkkohistorian professori Hjalti Hugason Islannin yliopistosta huomauttaa, että 75 prosenttia islantilaisista kuuluu yhä luterilaiseen kirkkoon. Luku on samaa luokkaa kuin Suomessakin, jossa viime vuoden lopulla kirkkoon kuului noin 73 prosenttia väestöstä. Hugasonin mukaan jopa 70 prosenttia islantilaisista myös tunnustautuu kristityiksi.
– Monille kirkkoon kuulumiseen tosin vaikuttavat enemmän eettiset ja kulttuuriset syyt kuin esimerkiksi uskontunnustus, Hugason kertoo.
Hän suhtautuu ateistiliiton teettämään tutkimukseen varovaisen epäilevästi. Hänen mielestään tutkimuksen kysymys oli muotoiltu virheellisesti.
– Tutkimuksessa täytyi valita alkuräjähdyksen ja Jumalan luomisen välillä. Kirkon piirissä tiedettä ja uskonnollista näkökulmaa ei ole haluttu jakaa näin vahvasti. Ne on haluttu sovittaa yhteen esimerkiksi siten, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen avulla. Fundamentalismi ei ole Islannissa kovin yleistä, ja todennäköisesti hyvin harvat ajattelevat, että luomiskertomus olisi otettava kirjaimellisesti. Tällöinkin kyseessä ovat luultavasti vain vapaakirkolliset piirit.
Hugasonin mukaan islantilaiselle uskonnollisuudelle on perinteisesti ollut tunnusomaista vakaumuksellisuus, mutta hillityssä määrin. Toisin kuin Suomessa Islannissa ei ollut 1800- ja 1900-luvulla kansallisia hengellisiä herätyksiä. Sen sijaan islantilaiset kokoontuivat pitkään kotihartauksiin. Nyt ne ovat enää vain muisto menneistä ajoista.
– Juuri tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että useimmat eivät osallistu lainkaan mihinkään uskonnolliseen toimintaan. Sekularismi ja uskontoon kohdistuva välinpitämättömyys ovat tuoreempia ilmiöitä, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan maassa varsin nopeasti, Hugason sanoo.
Kuinka lähetysjärjestössä pyritään vastaamaan maallistumisen haasteeseen ja mikä antaa voimaa jatkaa työtä? Lue lisää Uuden Tien verkkolehdestä tämän linkin kautta.
