– Jumalan kohtaaminen ei ole helppoa, koska ihminen ajattelee monesti, ettei ole hänen rakkautensa arvoinen. On vaikea uskoa olevansa Jumalan rakas lapsi. Kun tästä yrittää vähitellen vakuuttua tai uskoa edes pienen osan siitä rakkaudesta, se prosessi käy yleensä kivun kautta, ympäristönmuutoksen professori Atte Korhola pohtii.
Korhola kertoo, että Kristus on hänelle Arkhimedeen piste.
– …se kiintopiste, jossa kaikki olevainen on täytettynä ja lunastettuna ja jossa omakin oleminen saa merkityksensä. Kristuksessa voi löytää syvimmän itsensä. Vain Jumalan kohtaaminen voi tyydyttää perimmäisen kaipuuni.
Atte Korholan perusrukous on kiteytynyt nuoruuden monisanaisista rukouksista yksinkertaiseksi: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!
– Rukouksen voi lukea eri tavoin, riippuen omasta tilanteesta: valittaen ja ahdistuneena tai luottavaisesti uskoen siihen, että Jumala armahtaa, jolloin rukous kääntyy kiitokseksi ja ylistykseksi.
Atte Korhola arvioi olevansa Kristuksen seuraajana niin keskeneräinen, ettei hän halua antaa muilla saman tien kulkijoille mitään ohjeita. Hänelle kristityn vaellus on jokapäiväistä uudelleen löytämistä ja löydetyksi tulemista ja siihen liittyvää kamppailua.
– Olen huomannut, että Jumala haluaa etsiä minua paljon enemmän kuin minä haluan etsiä häntä. Hän kaipaa meitä yhteyteensä ja hakee meidät vaikka mistä.
– Jumala löytää meidät ja puhuu meille sanansa kautta. Siksi haluan hakeutua sanan äärelle mahdollisimman usein. Tähän ikään on ehtinyt puhua paljon, mutta omat sanat ja älylliset selitykset eivät riitä.
Korhola on lukenut Raamattua teinivuosistaan lähtien.
– Raamatun lukeminen on interaktiivista, vuorovaikutteista. Ei ole pelkkä fraasi, että Jumalan sana on elävä. Se pystyy aina nostamaan ja kantamaan meitä, puhdistamaan, elävöittämään ja antamaan toivoa yllättävillä tavoilla, tietää Atte Korhola.
Lue Atte Korholan laaja haastattelu kokonaisuudessaan uusimmasta Sana-lehdesta (numero 51-52)
