Kirjoittanut
Teini-ikäinen Sweeti kuuli sattumalta, että pian hänelle järjestettäisiin häät. Neuvokas tyttö ei jäänyt odottamaan kohtaloaan, vaan vältti lapsiavioliiton tarmokkuudellaan. Nyt hän on esimerkkinä muille kylän tytöille.
Kaunista maalaiskylää halkoo pieni joki, jonka virtaus pysähtyy patoon. Tänne 17-vuotias Sweeti tulee istuskelemaan ja pohtimaan elämää, varsinkin silloin, kun hänen mielensä on apea. Pohdittavaa Sweetillä riittää, vaikka nuoren tytön olemuksesta hehkuukin positiivisuus ja usko elämään.
Luonto Sweetin kotikylässä, alankoisessa Lounais-Bangladeshissa, on ympäri vuoden vehreä. Nuoren naisen elämän täyttävät kuitenkin muut asiat kuin luontoretket: lukion viimeinen luokka, läksyt ja kotona arjen askareet. Sweeti asuu isovanhempiensa kanssa. Isä asuu samassa kylässä toisen vaimonsa kanssa, Sweetin äiti ja nuoremmat sisarukset hieman kauempana toisessa kylässä.
Isoäiti laittaa ruoan, mutta Sweeti hoitaa muut taloustyöt. Se on tavallista Bangladeshissa. Jouteliasta, ulkona viilettävää ”isoa” tyttöä katsottaisiin paheksuen, ja voisihan tyttö tutustua ulkona poikiin. Se ei olisi sopivaa, joten mainekin olisi vaarassa.
Naimisiin ennen kuin maine menee
Tyttöjä aletaan kutsua “isoiksi tytöiksi”, kun he tulevat murrosikään. Uhka maineen menettämisestä johtaa aikaisiin avioliittoihin, ja monissa perheissä pelätään, ettei yli 18-vuotiasta tyttöä enää saa naitettua. Niinpä tytöt naitetaan varhain, usein 15–16-vuotiaina, osa jopa 11–12 vuoden iässä. Kypsyyttä avioliittoon arvioidaan usein päältä päin: jos tyttö on isokokoinen tai muuten vahvan oloinen, uskotaan tytön olevan kypsä avioliittoon.
Toinen syy lapsiavioliittoihin on köyhissä perheissä raha. Sulhanen maksaa usein myötäjäiset morsiamen perheelle, vaikka sekin on laitonta.
Vastoinkäymisiä ei ole Sweetin tieltä puuttunut. Silti hänestä pulppuaa sellainen elämänvoima, joka tarttuu helposti. Nuorella naisella on paljon unelmia, ja niiden eteen hän tekee määrätietoisesti töitä: käy koulua tunnollisesti ja haaveilee lentoemännän ammatista, matkustamisesta vieraisiin maihin.
Isällä oli Sweetille kuitenkin toisenlaisia suunnitelmia.
Kotona odotti sulhanen
Sweeti kävi alakoulun Fidan kumppanijärjestö Ashirbadin koulussa. Hän osallistui ahkerasti myös koulun järjestämään toimintaan. Yksi niistä oli työpaja, jonka aiheena oli sukupuolten välinen tasa-arvo ja lapsiavioliiton vaarat. Siellä Sweeti kuuli, että nykyään Bangladeshin laki ei salli avioliittoa alle 18-vuotiaalle. Avioliittoja kuitenkin solmitaan, ja jos häät on jo pidetty, avioliittoa ei voi enää purkaa. Niinpä hääjärjestelyt hoidetaan usein vähin äänin, ja usein salassa jopa morsiamelta itseltään.
Sweeti kertoo, että ollessaan 15-vuotias hän kuuli aivan sattumalta, että isä aikoi järjestää hänelle häät. Eräänä päivänä koulusta kotiin tullessaan Sweetiä odottikin tytölle kaavailtu aviomies ja tämän suku. Sweeti järkyttyi. Hän aneli isäänsä perumaan aikeensa, mutta tämä ei halunnut kuulla tyttärensä niskoittelua. Sweeti kääntyi opettajiensa puoleen, ja pyysi heiltä apua. Opettaja tuli Sweetin kotiin, ja pyysi saada puhua isän kanssa. Onneksi isä kuunteli ja perui avioliiton toistaiseksi.
Sweeti kertoo, että osa hänen ystävistään on jo naimisissa. Hän ei päässyt edes heidän häihinsä, koska ei tiennyt niistä – häät pidettiin niin nopeasti, ettei hän ehtinyt saada kutsua.
Avioliitto saa odottaa
Se Sweetiä surettaa, ettei hän ole puheväleissä isänsä kanssa. Isä ei tykännyt siitä, ettei tyttö totellut häntä. Vaikka avioliitto toistaiseksi peruuntuikin, isä on sanonut, että ensi vuonna, kun Sweetin koulu loppuu, on tytön aika mennä naimisiin.
Osa kyläläisistä ajattelee, että sotken perhesuhteeni ja aiheutan turhaan ongelmia. Osan mielestä olen rohkea.
– En aio tehdä sitä. En vielä tiedä, miten estän hänen aikeensa, mutta aion keksiä jotain, että voin jatkaa opiskelua, Sweeti kertoo.
Mikä tekee Sweetin onnelliseksi? Seuraa hiljaisuus, kun tyttö pohtii kysymystä. Hän vastaa hiljaa: – Jos vanhempani saavat sovittua asiansa, ja äiti ja isä palaavat yhteen – sitten olen onnellinen.
Häistä Sweeti ei ole koskaan haaveillut, mutta tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös perheen perustaminen.
– Aion mennä naimisiin, mutta se saa odottaa. Ensin haluan opiskella ja hankkia ammatin. Ehkä 26-vuotiaana voisi olla sopiva aika. Haluan kaksi lasta: tytön ja pojan. He saavat käydä koulua, eikä heidän tarvitse mennä nuorena naimisiin. Annan heidän toteuttaa unelmiaan, vaikken itse voisikaan. En kuitenkaan ole antanut periksi, ja aion kyllä keksiä keinon.
Bangladesh
- Noin 170 miljoonaa asukasta, joista lähes joka viides elää köyhyysrajan alapuolella.
- Nykyään suurin osa (89%) lapsista aloittaa alakoulun. Silti arviolta melkein miljoona alakoululaista on jäänyt kokonaan koulutuksen ulkopuolelle. Yläkouluun mennessä luku on jo 1,2 miljoonaa lasta.
- Vain noin 12 % köyhien perheen lapsista suorittaa oppivelvollisuuden: 8. luokan loppuun. Heistä vähemmistö on tyttöjä. Tyttöjen koulun keskeytymiseen ovat syynä muun muassa lapsiavioliitot ja teiniraskaudet.
- Yli puolet tytöistä joutuu avioon alaikäisenä.
LÄHDE: Asian Development Bank
Lue lisää eväätelämään.fi
