– Siitä voi syyllistää jokaisen länsimaisen ihmisen ilman, että hänellä on minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua, kirjoittaa teologian maisteri Santeri Marjokorpi blogissaan.
Marjokorven mukaan media toitottaa jatkuvasti, kuinka länsimainen ihminen on tuhonnut ilmaston ja tehnyt maailmantaloudesta epäreilun. Nykyihmistä vaivaa huono omatunto, aivan samoin kuin keskiajalla, jolloin taivaspaikkaa pyrittiin ostamaan aneilla. Nykyihmisen omaatuntoa eivät kuitenkaan paina yksittäiset synnit, vaan kaikki maailman ongelmat. Nyt ihmiset tuhlaavat suuria summia esimerkiksi reilun kaupan ja luomutuotteisiin toivoen lunastavansa sillä itselleen paikan joukossa, joka pitää statuksenaan eettistä elämäntapaa, Marjokorpi esittää.
Santeri Marjokorven mukaan nykypäivän synneistä on tullut kollektiivisia. ”Ne koskevat tiettyjä ihmisryhmiä kokonaisuudessaan. Aikamme tuomionjulistuksessa harva tekee enää yksilönä syntiä, mutta olemalla jotain syntistä ryhmää, hän saa kaiken syyllisyyden päälleen. Logiikka menee siten, että jos pystytään osoittamaan ihmisen yhteydet johonkin ryhmään, jonka kuvitellaan jollakin tavalla sortaneen jotakin toista ryhmää, on ihminen ilman muuta syyllinen.”
Rahalla ei kuitenkaan voi ostaa puhdasta omaatuntoa. Lääkkeeksi huonoon omaantuntoon Marjokorpi tarjoaa evankeliumia. ”Huonoon omaantuntoon ei lopulta ole olemassa muuta kestävää vaihtoehtoa kuin Kristus.”
Kristitty ja globaalit ongelmat
Marjokorven blogikirjoitus saattaa herättää kysymyksen, eikö kristityn sitten tarvitse välittää globaaleista ongelmista.
– Kristityn tulee kyllä pyrkiä elämään siten, että hän omalla elämäntavallaan ei kavenna kenenkään muun mahdollisuuksia elämään, oli kyseessä sitten omat naapurit, kehitysmaiden ihmiset tai tulevat sukupolvet. Kritiikin kärki oli tekstissäni suunnattu ensisijaisesti siihen, että hyvästä omastatunnosta on tullut bisnes, jossa Kristus on unohdettu. Omaatuntoa yritetään saada puhtaaksi lakihenkisesti ostamalla ”eettisiä” tuotteita, Santeri Marjokorpi kommentoi Seurakuntalainen.fi:lle.
– Kristillinen ajatus lähtee liikkeelle siitä, että ihminen ensiksi saa hyvän omantunnon Kristuksessa ja siitä kumpuaa myös kaikki kristillinen rakkaus ja toiminta lähimmäisen auttamiseksi, hän jatkaa.
Kirkon sanoma hukkuu globaalien ongelmien meluun
Marjokorpi kritisoi myös arkkipiispa Kari Mäkistä siitä, että tämä käytti viime viikon kirkolliskokouksessa koko avauspuheenvuoronsa ilmastonmuutoksen ruotimiseen.
– Ongelma on siinä, että puheenvuoro antaa kuvan, jossa kirkossa askarrellaan pelkästään tämän maailman kysymysten äärellä. Kirkon kaikkia ihmisiä koskettava sanoma kuoleman voittajasta hukkuu kaikenlaisten yhteiskunnallisten ja globaalien ongelmien taustameluun, Marjokorpi toteaa.
– Tarkoitukseni ei siis sinänsä ole vastustaa kirkon diakoniatyötä tai yhteiskunnallista työtä näiden globaalien ongelmien parissa, mutta ne eivät voi olla ensisijaisia työmuotoja, vaan vain seurausta kirkon ydinsanomasta. Kirkon erityinen ja hyväntekeväisyysjärjestöistä eroava sanoma on Kristuksessa ja hänen kauttaan saatavassa armossa ja anteeksiantamuksessa.
Lue Santeri Marjokorven blogikirjoitus tästä linkistä.