Kirjoittanut
Alle 40-vuotiaiden joukko on paljon pirstaloituneempi kuin heidän vanhempiensa, blogisti muistuttaa.
Miksi alle 40-vuotiaat eivät rakenna samanlaisia seurakuntia kuin heidän vanhempansa? kysyy Karl Vaters Christianity Todayn blogissaan.
Pääsyy on hänestä selkeä: toisin kuin suuret ikäluokat, X- ja Y-sukupolviksi nimetyt nuoret aikuiset eivät ole yhtenäinen joukko, ja siksi heitä tulee lähestyä yksilöinä.
– Milleniaalit vastustavat luokittelua. Mutta se ei estä meitä yrittämästä luokitella heitä. Etenkään kaltaisiani suuren ikäluokan edustajia, blogisti tilittää.
Hänen mukaansa luokittelu helpottaa palvelutyötä ja tekee siitä turvallisempaa mutta myös ”tylsää”. Alle 40-vuotiaita hän ei näe jonakin vaikeasti pideltävinä vaan niin monia tyylisuuntia edustavina, ettei heitä pysty niputtamaan totutusti yhteen ryhmään.
Vaters sanoo, että ennen suuria ikäluokkia ihmisiä luokiteltiin etnisin ja alueellisin perustein. Vasta toisen maailmansodan jälkeen kasvoi ensimmäinen suuri yhtenäinen sukupolvi, jonka aikana syntyi yleismaailmallinen viestintä ja musiikkikulttuuri.
– Yksi-koko-kaikille-sukupolvi on ohi. Mutta sekin kesti vain 50 vuotta, noin vuodesta 1945 vuoteen 1995, Vaters toteaa.
