Kirjoittanut
”Kristinuskossa on kautta aikojen kulkenut punaisena lankana rukous, hiljentyminen ja usein myös hengellinen kilvoittelu. Mutta aikakautemme näyttää olennaisesti heikentäneen kykyämme kaikkeen tähän”, kirjoittaa Eero Hietala blogissaan.
Yksikään piispakunnan #twaarna Twitterissä ei voi palauttaa meille kykyä hiljentyä, väittää Kirkon ihmeellisimmät tarinat -radio-ohjelmasarjan ja podcastin tekijä Eero Hietala tuoreessa Seurakuntalainen.fi:hin kirjoittamassaan blogissaan.
Hietalan mukaan olemme menettäneet taitomme syventyä uskon tai olemassaolon syvien kysymysten äärelle yhä nopeatempoisemman ja pirstaloituneemman informaation sekä viihteen syödessä keskittymiskykymme.
”Sosiaalisen median kompulsiivinen seuraaminen, nokkelat kommentit ja omien tykkäysten kyttäykset imevät huomiomme”, Hietala summaa.
”Mahtuisimmeko me enää samaan pöytään menneiden vuosisatojen kristittyjen kanssa?”
”Julkkisten erot, laihdutusvinkit, rescuekoirien ja kennelistä ostettujen koirien eettiset erot, oman puolen valitseminen Wolt-kauppojen kommentoinnissa alkavat tuntua tärkeiltä ajankohtaisilta aiheilta. Tee siinä sitten klassikkoromaaneja. Tai mietiskele kristinuskon salaisuuksia”, äskettäin yhdessä Heikki Rusaman kanssa Kirkon ihmeellisimmistä tarinoista kirjan kirjoittanut Hietala sanoo.
Blogistin mukaan on paradoksaalista, että samalla kun uutta tietoa kristinuskosta on lähes kaikkien saatavilla, aikakautemme ymmärtää sen ytimen jopa heikommin kuin koskaan ennen.
”Puhumme usein kristittyjen yhteydestä ja siitä kuinka eri leirien pitäisi ymmärtää toisiaan ja mahtua samaan pöytään. Mutta mahtuisimmeko me enää samaan pöytään menneiden vuosisatojen kristittyjen kanssa? Tuskinpa. Oletan, että pitäisimme heitä vanhoillisina ja takapajuisina, ehkä jopa harhaoppisina”, Hietala hämmästelee.
Lue koko blogi: Jos kristitty kääntyy haudassaan, kuuleeko kukaan?
