Kirjoittanut
Huhtikuussa tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun nigerialaisen Chibokin kylän yläkoulusta kaapattiin 275 tyttöä. Yli sata tyttöä on sittemmin vapautettu tai päässyt pakoon, mutta noin sadan tytön kohtalosta ei edelleenkään ole tietoa.
Illalla 14. huhtikuuta 2014 Boko Haramin joukot saapuivat Koillis-Nigeriassa sijaitsevaan Chibokin kylään ja kaappasivat suurimman osan tyttöjen yläkoulun (Government Girls Secondary School) tytöistä. Siepatuista 275 tytöstä suurin osa oli kristittyjä.
Jotkut pelkäsivät meitä, jotkut taas pitävät meitä huonoina ihmisinä Boko Haramin kanssa vietetyn ajan takia.
PRECIOUS*
Vain 47 Chibok-tyttöä välttyi kaappaukselta tai onnistui pakenemaan pian sen jälkeen. Precious* vietti leirillä kolme vuotta.
Kaappaajat valepuvussa
Precious muistaa edelleen päivän, jona Boko Haramin taistelijat hyökkäsivät kouluun.
”Olimme tekemässä koetta. He saapuivat asuntolaamme ja kutsuivat meidät koolle. He esittivät olevansa vartiointikierroksella olevia sotilaita, jotka halusivat jäädä luoksemme yöksi, koska olivat kuulleet Boko Haramin suunnittelevan hyökkäystä kyläämme. Luulimme, että he olivat oikeita sotilaita.”
”Kun olimme kokoontuneet yhteen, he paljastivatkin olevansa Boko Haramin miehiä. Kuultuamme, että he olivat tulleet viedäkseen meidät mukanaan, aloimme huutaa ja hajaannuimme eri suuntiin. Jotkut tytöistä kiipesivät aidan yli ja pakenivat”, Precious muistelee.
”Taistelijat halusivat tehdä mahdollisimman paljon tuhoa. He laittoivat yhden tytön näyttämään ruokavaraston paikan, ja he sytyttivät sen palamaan. Tyttö näytti heille myös majoitustilat, ja he sytyttivät myös ne palamaan.”
Kun olimme lähdössä, meille sanottiinkin, että he ottaisivat meidät mukaansa emmekä saisi palata koteihimme.
PRECIOUS*
”He lupasivat päästää meidät koteihimme, kunhan vain olisimme hiljaa, sillä he eivät halunneet melua, ennen kuin olisivat suorittaneet tehtävänsä. Me suostuimme.”
”Kun olimme lähdössä, meille sanottiinkin, että he ottaisivat meidät mukaansa emmekä saisi palata koteihimme. Aloimme huutaa, jolloin ilmaan ammuttiin varoituslaukauksia ja sanotiin, että jokainen, joka huutaisi, tapettaisiin.”
Tytöt kulkivat suuren osan matkasta Sambisan metsään jalan. Joitakin osuuksia heitä kuljetettiin kuorma-autolla.
”He toivat kuorma-autoja ja pakottivat meidät kyytiin. He uhkasivat ampua jokaisen, joka kieltäytyisi tulemasta kyytiin. Auto lähtisi liikkeelle vasta, kun se olisi täynnä tyttöjä ja aseistettuja miehiä. Lopulta muutama tyttö ei mahtunut enää kyytiin. Heille annettiin lupa palata kotiin, sillä tilaa ei enää ollut.”
Näitä alkuvaiheessa paenneita tai vapautettuja tyttöjä voi pitää onnekkaina.
Kaapatut tytöt saapuivat neljän päivän matkustamisen jälkeen syvällä Sambisan metsässä sijaitsevaan leiriin. Taistelijat alkoivat välittömästi ladella vaatimuksiaan.
”Joukossamme oli muutamia muslimeja, mutta meitä kaikkia vaadittiin kääntymään islamiin. Meille luvatiin hyvä kohtelu, mikäli kääntyisimme, ja he opettaisivat meitä lukemaan Koraania.”
”He jakoivat meidät kahteen ryhmään. Niille, jotka suostuivat kääntymään islamiin, annettiin hijabit. Niille, jotka kieltäytyivät kääntymästä islamiin, ei annettu hijabeja eikä ruokaa. Suurin osa meistä kieltäytyi kääntymästä islamiin.”
Kaikki tytöt joutuivat kestämään psykologista manipulaatiota. Sitä kohdennettiin kuitenkin eniten niihin, jotka kieltäytyivät kääntymästä islamiin.
”He jättivät meidät oman onnemme nojaan. Kärsimme melkein kuukauden. Kun he ymmärsivät, että emme luopuisi uskostamme, he uhkasivat etsiä joukostaan pyhiä miehiä tappamaan meidät, ellemme kääntyisi. Ne meistä, jotka kieltäytyivät kääntymästä, rukoilivat ja paastosivat.”
Kaikki tytöt joutuivat kestämään psykologista manipulaatiota. Sitä kohdennettiin kuitenkin eniten niihin, jotka kieltäytyivät kääntymästä islamiin.
Vietettyään leirillä kaksi vuotta Precious kuuli huhuja siitä, että hallitus olisi mahdollisesti neuvottelemassa heidän vapauttamisestaan. Boko Haram valitsi 22 tyttöä mukaansa. Valitettavasti Precious ei ollut tuossa joukossa vaan joutui odottamaan vielä vuoden, ennen kuin pääsi palaamaan perheensä luokse.
Kotiinpaluu ja tahrittu maine
”Vuoden päästä he sanoivat meille: ’Me olemme väsyneet teihin tyttöihin. Valmistautukaa, sillä viemme teidät kotiin.’ Emme uskoneet heitä. Luulimme, että he vitsailivat, kuten aina ennenkin. Usein he lupasivat viedä meidät kotiin, mutta he kiersivätkin kanssamme vain pensaita ja toivat meidät takaisin samaan paikkaan.”
Sambisan metsän lähellä olevalla tiellä Precious ja muutama muu tyttö luovutettiin sotilaille. Kyläyhteisössä jotkut olivat kiinnostuneita Preciousista, olihan hän selvinnyt kolme vuotta Boko Haramin vankina.
”Jotkut pelkäsivät meitä, jotkut taas pitävät meitä huonoina ihmisinä Boko Haramin kanssa vietetyn ajan takia. Emme välitä heidän puheistaan, koska vain me tiedämme, mitä olemme käyneet läpi.”
Nykyään Precious on naimisissa, hänellä on kaksi lasta, ja hän haaveilee voivansa jonain päivänä saattaa opintonsa loppuun. Precious on kiitollinen uskovien yhteisölle, joka on tukenut Chibokin tyttöjä heidän kärsimyksessään.
* Nimi muutettu
