Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan virren 600 tekijä Dietrich Bonhoefferin teologia ja elämä oli tarkastelun kohteena Kirkkopäivillä Kouvolassa 22. toukokuuta.
Keskustelua juonsi Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen. Panelisteina olivat Sana -lehden päätoimittaja Heli Karhumäki, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen, hiippakuntasihteeri Kati Jansa sekä johtava asiantuntija, dosentti Tomi Karttunen Kirkon ulkoasiain osastolta.
Flossenbürgin keskitysleirillä 70 vuotta sitten marttyyrina kuolleen teologin ja vastarintataistelijan Dietrich Bonhoefferin teologia ja toiminta rohkaisee yhä kristittyjä kaikkialla maailmassa.
Tapani Ruokanen luonnehti Bonhoefferia yhdeksi viime vuosisadan merkittävimmistä marttyyreistä ja teologeista, jonka ajattelu on edelleen pätevää. Hänen mukaansa Bonhoeffer osoitti, että kristinusko on sekä älyllistä että hengellistä. Pelastushistoriallisesti häntä pidetään konservatiivina mutta toiminnallisesti liberaalina.
– Häntä ei voi panna helposti mihinkään teologiseen muotiin. Hän ei ole puhdas barthilainen, ei mystikko eikä pietistikään, Ruokanen totesi.
Hitler lumosi papitkin
Ruokanen pohti, miten Hitler pystyi pääsemään valtaan Saksassa, joka on eurooppalaisen sivistyksen ydin. Jälkeenpäin on ihmetelty, kuinka Hitler saattoi kaunopuheisuudellaan vakuuttaa papitkin.
– Mitä meidän ajassamme on sellaista, jota emme näe? Missä meidän täytyisi herätä? Mitä Jumala näyttää nyt, missä meidän täytyisi totella ja toimia? Ruokanen kyseli.
Karhumäen mielestä peruskysymys on kristillisyyden todellisen olemuksen romahtaminen. Hänen mukaansa ongelma on harhaisessa opetuksessa armosta.
Kati Jansan mielestä hyvinvoiva yhteiskunta passivoi.
– Pahaa ei ole pahojen pahuus vaan hyvien hiljaisuus, hän lainasi Bonhoefferin ajatusta.
Jansan mielestä kirkossa on jääty kiinni omiin sisäisiin kiistoihin.
– Asiat, joista kiistelemme, eivät ole keskeisiä. Bonhoefferin opetuksessa on hienoa se, että otamme maailman vakavasti, Jansa totesi.
Jyri Komulainen muistutti, että Jeesuksen opetuslapset myös kiistelivät jatkuvasti. Hän kehotti kirkkoa hakemaan luterilaista vastakulttuurin luonnetta.
Väitöskirjan Bonhoefferista tehnyt Tomi Karttunen totesi, että Bonhoefferilla teologia, kirkko, elämä ja ekumenia kietoutuivat yhteen. Karttunen kehotti seuraamaan hänen esimerkkiään: rukoilemaan ja toimimaan.
– On tärkeää odottaa Jumalan aikaa. Tarvitsemme sekä vastarintaa että periksi antamista. Meidän ei pidä jatkuvasti lyödä päätä seinään, vaan valita harkinnan tie, Karttunen totesi.
Lisää Bonhoeffer -keskustelusta tämän viikon Uusi Tie -lehdessä.
